tiistai 10. joulukuuta 2013

Häpeällistä

Viikonloppuna "raskaana" oleva ystävämme Fanny sai taas kertaalleen huutia. Ei meinannut emännällä pokka pitää "katuvaista" kuppikorvaa katsellessa. Ensimmäisellä kerralla minun kahden minuutin poissaoloni aikana oli keittiöön murtauduttu ja TAAS oli leivät löytäneet tiensä neitokaisen mahaan. Tuloksena melkoista karjuntaa ja häätö keittiöstä.

Seuraavaksi sisälle tullessa lattialla ollut (Heron) luu aiheutti Fannyssa kunnon kohtauksen. Koirat siis kävelivät rinta rinnan ulkoa sisälle ja Fanny päätti, että luu on hänen ja Hero ei saa kävelläkään luun ohi. Heron muina poikina kävellessä päätti nälkäinen ja pieniin päin (muka) oleva nälkiintynyt (muka) koira käydä (muka) Heron kimppuun. No ei siinä suurempaa, mutta ihan kunnon rähinää Fanny piti. Tuloksena vesilasi niskaan, häätö alakertaan ja kuppikorvaista häpeämistä.

Voi Fanny...


"Rähisin vähän luusta joka ei ollut minun ja nyt hävettää"

"Varastin taas vähän leipää keittiöstä ja nyt hävettää"

maanantai 9. joulukuuta 2013

Heron MH luonnekuvaus



MH, Valkeakoski, 31.8.2013 : FI50328/10 MAHIRI RETTA'S FUNTASTIC BOY

                      Osasuoritus                                              Tulos

1a Kontakti, tervehtiminen                    3 Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä
Hero oli rhodemaiseen tapaan välinpitämätön vieraasta ihmisestä, mutta rauhallinen ja ystävällinen. Antoi hyvin koskea, mutta se siitä.

1b Kontakti, yhteistyö                            3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
”Onko pakko? No okei, voin mä tulla”. Hero siis lähti ohjaajan mukaan ihan reippaasti, mutta katsoi kyllä, että hei mutsi unohtui.

1c Kontakti, käsittely                              3 Hyväksyy käsittelyn
Antoi koskea ihan rauhallisena, ei väistänyt, joskaan ei nauttinutkaan.

2a Leikki 1, leikkihalu                            2 Ei leiki - osoittaa kiinnostusta
Heroa kiinnosti leikkiminen kyllä, mutta alkuun tyytyi vain tarkkailemaan hullusti käyttäytyvää ohjaajaa. 

2b Leikki 1, tarttuminen                        2 Ei tartu, nuuskii esinettä
Kiinnostus kasvoi, esinekin alkoi kiinnostaa.

2c Leikki 1, puruote ja taisteluhalu      3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta
Hero tarttui hyvin patukkaan ja jopa lähti leikkiin kunnolla mukaan. Rhodemaiseen tapaan kuitenkin korjaili otettaan, eikä purrut kunnolla kovaa kiinni. Olin todella tyytyväinen kuitenkin kunnon reaktiosta ja innosta patukkaa kohtaan.

3a Takaa-ajo 1                                        4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
ts. ”lähti kuin tykin suusta”. Saalisvietti on Herolla todella voimakas ja vieheen perään lähdettiin ihailtavalla innolla.

3a Takaa-ajo 2                                        5 Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
Sama kuin edellisessä. Viehe oli aivan kuuminta hottia ja perään lähdettiin aivan täysillä

3b Tarttuminen 1                                    2 Ei tartu, nuuskii saalista
”Tää olikin vaan joku feikkijuttu, eikä mikään oikee pupu”

3b Tarttuminen 2                                    1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
Heron mielestä oli edelleen huijausta, että niin lupaava jahti päättyi pettymykseen saaliin suhteen

4 Aktiviteettitaso                                     3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja
Tässä tehtävässä mentiin kiihdyttävän takaa-ajon päätteeksi pellolle seisomaan. Seisoin ihan hiljaa eteeni tuijottaen kolme minuuttia ja tuomari tarkkaili Heron käytöstä. Hero oli rento, vähän pureksi heinänkorsia ja se siitä. Ei ulinoita tai levotonta käytöstä.

5a Etäleikki, kiinnostus                          3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Tämä oli Heron mielestä todella kummallista. Kaukana heilui avustaja, huuteli kummia ja heitteli lelua ilmaan. Hero oli todella tarkkaavainen, mutta ei kiinnostunut menemään leikkijän luokse.

5b Etäleikki, uhka/aggressio                  1 Ei osoita uhkauseleitä
Hero oli todella rauhallinen, ei missään määrin aggressiivinen tai pelokas.

5c Etäleikki, uteliaisuus                          1 Ei saavu avustajan luo
”Maailman epäkiinnostavin tyyppi”

5d Etäleikki, leikkihalu                          1 Ei osoita kiinnostusta
Noin oudon tyypin kanssa ei kyllä kiinnostanut leikkiäkään.

5e Etäleikki, yhteistyö                             1 Ei osoita kiinnostusta
Tai tehdä mitään muutakaan…

6a Yllätys, pelko                                      3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
Tässä testissä kävelimme Heron kanssa metsätielle, jossa eteen vetäistiin haalari pystyyn. Hero toki hätkähti (ja niin minäkin!), mutta ei pelännyt.

6b Yllätys, puolustus/aggressio              1 Ei osoita uhkauseleitä
Ei pienintäkään aggrea, lähinnä suuri uteliaisuus.

6c Yllätys, uteliaisuus                             5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
Heti hätkähtämisen jälkeen Hero meni itse suoraan tutkimaan haalaria.

6d Yllätys, jäljellejäävä pelko                1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä 
Haalarin tutkimisen jälkeen se todettiin aivan tylsäksi, eikä Hero osoittanut sitä kohtaan pienintäkään mielenkiintoa. Haalarin ensiräväyttämisen jälkeen sen ohi käveltiin vielä kahdesti, jotta nähtiin mahdollinen jäljelle jäävä pelko jo kerran tutkittua kohdetta kohtaan.

6e Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus                              1 Ei osoita kiinnostusta haalariin
”Se on haalari, mitä sitten?”

7a Ääniherkkyys, pelko                                               3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
Tässä kohtaa kävelimme pellolla räminälaitteen ohi. Kun olimme kohdalla, vedettiin metallisen alustan päällä ketjuja, joista lähti todella kova ääni. Herolla sama reaktio kuin haalarilla -> hätkähtää, mutta sen jälkeen on kiinnostunut.

7b Ääniherkkyys, uteliaisuus                                      5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
Sama kuin haalarilla: Heti hätkähdettyään meni itse tutkimaan räminälaitetta ilman apua.

7c Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko                          1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita vai väistämistä
Tsekkaamisen jälkeen räminälaite oli yhtä tylsä kuin haalarikin, eikä sitä seuraavilla ohituksilla arasteltu tippaakaan.

7d Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus                 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
Muistaakseni Hero yritti tässä kohtaa nostaa jalkaa räminälaitetta kohti. Mielenosoitus melusaasteesta?

8a Aaveet, puolustus/aggressio                                    2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
Nyt päästiinkin jännän äärelle ja Herokin heräsi. Pellolla lähti meitä kohti etenemään kaksi aaveiksi puettua avustajaa. Aaveet lähestyivät määrätietoisen hitaasti, mutta varmasti meitä. Hero oli vierelläni siinä kohtaa, mihin se jäi pellolle tullessamme. En nähnyt Heroa kunnolla koska tarkkailin koiran sijasta aaveita, mutta se pöhisi ja puhisi aaveille, jännitti koko ajan kehoaan enemmän ja enemmän, nosti toisen etujalkansa ”ajokoira-asentoon” ja ihan viimeisen aaveiden kohti tulevan askeleen kohdalla pakeni yli remminmitan paikalta. Siinä meni Heron sietoraja! Ihan kalkkiviivoille se kesti, mutta se viimeinen askel ennen aaveiden pysähtymistä oli liikaa.

8b Aaveet, tarkkaavaisuus                                          3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
Pöhisemistä, murinaa ja tiukkaa tuijottamista.

8c Aaveet, pelko                                                            5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/Pakenee
Pupu meni pöksyyn ja Hero pakeni taakseni, ei kuitenkaan kauaksi.

8d Aaveet, uteliaisuus                                                   2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
Pienen epäilyn jälkeen Hero tuli katsomaan aavetta. Paikalle saapuminen vaati kuitenkin minulta pientä houkuttelua.

8e Aaveet, kontaktinotto aaveeseen                            4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
”No ei mua oikeesti hei ees pelottanu!”

9a Leikki 2, leikkihalu                                                  1 Ei leiki - ei osoita kiinnostusta
Aaveista paineistuminen oli liikaa, eikä leikki enää kiinnostanut.

9b Leikki 2, tarttuminen                                              1 Ei tartu esineeseen
Sama kuin edellä. 

10 Ampuminen                                                             5a Häiriintynyt, pelokas / Yrittää paeta
Hero oli edelleen aaveista hiukan pallo hukassa. Ei paennut tai hermoillut ympäriinsä, mutta istui jaloissani ja nojasi minuun. Tämä oli minulle yllätys, sillä Hero ei ole ollut paukkuarka koskaan.



Mielestäni testi oli todella mielenkiintoinen! Jos pitää mainita yllättäviä tuloksia, niin yllätyin positiivisesti Heron rohkeudesta haalarilla ja räminälaitteella, kun taas laukausten arastelu oli outo yllätys.

Suosittelen lämpimästi kaikille testiä, siitä oppii paljon.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Tukevasti (vale) raskaana

Fanny on raskaana. Ainakin kymmenelle pennulle. Siis ainakin.

Tähän päätelmään olen päässyt, kun katson neidin ruokahalua. Ulkona oleminen on ihan mälsää, kotisohva on jees. Lenkille ei viittis lähteä, sänkyyn kyllä. Ruokaa ei ole koskaan tarpeeksi, ei koskaan. Tänään keittiöön oli murtautunut "raskaana" oleva koira, joka selvästi tarvitsi itselleen ja "pennuilleen" lisäapetta ja söi kaksi pussia leipää.

Niin, me ihmiset kun ei ymmärretä "raskaana" olevan koiran tarpeita. Neitseellinen sikiäminenhän on selvästi tapahtunut ja pentuja on tulossa ihan yllin kyllin. Oh tragedy!!

Kaikki on siis muuten hyvin. Fanny on kotona, Hero ja ihmiset onnellisia ja Fanny.. No sehän on "paksuna".

Innolla odotan "synnytystä".


perjantai 29. marraskuuta 2013

Uusi ulkoasu

Mitäs tykkäätte? Blogi on jäänyt vähän pimentoon nyt talokauppoja hieroessa, mutta nyt sain kun sainkin fiksailtua ulkonäköä (omasta mielestäni) kivemman näköiseksi.

Toimiiko?

torstai 28. marraskuuta 2013

Voi Fanny minkä teit

Fanny on ollut poissa kotoa jo pitkään. Ihan liian pitkään. Syynä ovat tietenkin juoksut ja tärppipäivämaraton, jollaista en ole ennen kohdannutkaan. Vein Fannyn hoitoon heti Jyväskylä KV:n jälkeen, eli melkein kaksi viikkoa sitten. Kyllä, kaksi viikkoa sitten. Silloin Fannylla oli tärpit jo päällä ja juoksutkin pitkällä. Häntää laitettiin sivuun heti, jos uros katsoikin päin. Viikonloppuna kotimatkalla pistäydyttiin Päivin luona yökylässä ja Fanny hullaannutti myös Päivin nartun, eli Hilma-rhode 1vee ei tiennyt miten päin olisi Fannyn seurassa ollut. Se katsoi parhaaksi nylkyttää Fannyn jalkaa suurella antaumuksella. Koko ajan, heti kun silmä vältti. Joo, ei siitä sen enempää.

No, Fanny tuli kotiin seuraavan viikon keskiviikkona, kun käytös Ursulan luona oli jo muuttunut normaaliksi, eikä Ursun uros Capo osoittanut mielenkiintoa. Ilta meillä menikin sitten mielenkiintoisissa tunnelmissa, kun Fanny olikin edelleen yllättäen varsin antavaisella tuulella ja nuori herra Hero toki samoin. Yö meni eri huoneissa itkua kuunnellen ja päiväksi Hero teljettiin alakertaan. Alakertaan yksinään niin, että oven sisäpuolella edessä oli silityslauta ja oven eteen pönkättiin pyykinpesukone. Portaiden yläpäähän laitoin vielä portin estämään morsmaikun kosioretket alakertaan. Fanny seurasi telkeämisoperaatiota tyynen rauhallisena ja odotteli Dentastixiään rauhallisena vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, miksi ihmiset hössöttävät ylös ja alas ja vastentahtoinen Hero raahattiin alakertaan valituskuoron säestämänä.

Varsinainen bitch.

Jonin tullessa kotiin Fanny oli yläkerrassa ja Hero alakerrassa, ihan niinkuin pitikin. Pieni mutta matkassa kuitenkin oli: Mäntyovi oli pistetty uusiksi ihan huolella kiihkoisan uroon toimesta. Kiva kiva. Ovea oli revitty hampain ja kynsin ja näky oli sen mukainen. Mäntysilppua alakerta täynnänsä. Ovi karmeineen raadeltuna. Jippikaijjjjeee vaan kaikille. Varmaan turha muistuttaa, että asumme toistaiseksi vielä vuokralla, eli ei ollut edes oma ovi.

Fanny autoon ja nokka kohti kasvattajaa. Siitä lähtien Fanny on ollut Ursulla evakossa ja tärpit ovat edelleen voimissaan ihan täysillä.. Nyt alkaa tosin viiiiiimeinkin olla pientä toivoa loppumisesta ja sunnuntaina haen näillä näkymin Fanskun kotiin - vihdoin ja viimein.

Ihanaa saada Fanny kotiin, on sitä jo odotettukin!

Fannya odotellessa voi fiilistellä näitä kuvia

maanantai 18. marraskuuta 2013

Jyväskylä KV ja mato matala

Nartut. Mitäpä muutakaan sitä sanomaan, kun juoksuistaan kettuuntunut lötköpötkö laahautui kehässä eteenpäin. Kiskoin sitä perässäni ja innostin äänellä ja namilla - ei vaikutusta. Muuten kaikki meni tosi kivasti ja meillä olikin Fannyn kanssa ensimmäinen yhteinen näyttely. Olimme viikonloppuna siis Jyväskylä KV:ssa ja tuomarina oli minulle entuudestaan tuntematon Elina Haapaniemi.

Fanny on juoksujen viime päivinä ollut aika tasainen, ei oikein ole innostunut mistään niin suunnattomasti, vaan ilme on ollut jokseenkin hapan. Ihan mukavaa meillä on silti ollut ja on sitä välillä intouduttu ihan leikkimäänkin, ja häntä nyt vispaa onneksi aina oli hormonit solmussa tai ei. Kehässä liikkuminen vaan oli Fannyn mielestä jokseenkin out, ei kiinnostanut, ei jaksanut, ei pystynyt eikä kyennyt. No suokaamme hälle vähän ymmärtystä, onhan se aika aina vähän mälsää. Muuten käytös oli hyvää ja iloista ja minulle jäi ihan hyvä maku suuhun ensiesiintymisestämme yhdessä :-)

(c) Sunna

(c) Sunna

(c) Sunna


Tuomarille Fanny ei ollut tarpeeksi narttumainen, hiukan oli kyljissä ylimääräistä ja liikkuminen halutonta. Tuloksena saatiin EH, mutta koska KUKAAN narttu ei saanut edes SA:ta, niin pidän EH:takin ihan mukiinmenevänä suorituksena! Hieno tyttö, kaikesta huolimatta. Fannyn kehäkäytös on kyllä ihan konkarin tasoa, hampaat ja muut tutkimiset on ihan piece of cake. Nyt sitten innolla odottamaan Helsinki Winneriä ja Pohjoismaiden Voittajaa!

Arvostelulappu joutui Einon uhriksi: Jonin astuessa autosta ulos päätti lappu tempautua tuulen mukana teille tietämättömille. Noh, sinne meni.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Masentava marraskuu

No on ilmoja pidellyt, ei voi muuta sanoa. Piha on rallatettu mutavelliksi ja metsään ei ehdi valoisaan aikaan. Aina sitä unohtaa kuinka mälsää aikaa syksy pahimmillaan on ja todellisuus sitten iskee naamaan kuin märkä rätti. Minulle syksy on kaikista mieluisin vuodenaika, mutta vain se valoisa ja kaunis osa syksystä, eli elo-lokakuu. Nyt tämä marraskuun masennuskeli onkin ihan omaa luokkaansa, hyi hyi hyi.

Tänään näköjään saamme nähdä pilkahduksen valoilmiöstä, jota auringoksikin kutsutaan! Vautsi, ehdin jo melkein unohtaa mikä se on kaiken tämän sumun ja sateen keskellä. Nyt vaan ikkunan eteen ja ulos imemään kaikki viimeisetkin  D vitamiinit ja energiat. Voi lumi, tule jo!

Meillä elämä on rullannut oikein mukavasti. Koirat ovat tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa, eikä mitään vastoinkäymisiä ole ollut. Treffannut olemme Esmeä ja Polkkaa, joista jälkimmäinen oli vähän nyreissään Fannystä. Esmen kanssa Fanny oli kuin paita ja peppu, mutta Polkka selvästi vähän oudoksui taklaavaa jättiläistä, josta pursuaa nuoruuden kahjoutta joka solusta. No, lämpeni se Poksukin viimein ja ihan mukavat hiekkakuopparallatukset saatiin aikaan.


(c) Riikkis

Fannysta ja Herosta on kehkeytynyt varsin tiivis parivaljakko, joka kimppalenkeilläkin touhuaa täysin "me" hengessä. Me mennään, me leikitään ja me juostaan. Sisällä nukutaan pää toisen päällä ja ollaan kaikin puolin ihan bestiksiä joka asiassa paitsi ruoassa, sitä ei kumpikaan jaa -edes parhaista parhaimman kaverin kanssa.

Kovasti odottelen Heron MH kuvauksen tulosten tippumista koiranettiin, jotta pääsen kirjoittelemaan siitä oman postauksen! En nimittäin löydä sitä paperiversiota mistään. Toinen mitä odotan kovasti on Eviran raportti Numasta. Onpahan jotakin mitä odottaa.




(c) Riikkis

(c) Riikkis

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Paluu normaaliin

Meillä tilanne on palannut normaaliksi: Meillä on kaksi nuorta, iloista ja touhukasta koiraa, jotka tykkäävät toisistaan ja meistä kuin hullu puurosta. Piha on taas riekkukäytössä ja sohvalla nukutaan pää toisen pepun päällä. Lenkeillä saa taas setviä solmuun menneitä nahkahihnoja, eteisessä pestä kaksi paria mutaisia tassuja ja haistella kuivumassa olevien takkien "ihanaa" lemua. Sohvalle ei meinaa mahtua ja viikonloppuaamuna peittoa saa kiskoa sänkyyn hypänneiden rotjakkeiden alta. Rahaa palaa kahden nälkäisen mahan nappuloihin, luita menee enemmän ja varustekaappi tursuaa liitoksistaan.

IHANAA!!!! :) Aivan tajuttoman ihanaa! Ilman pienintäkään sarkasmia.

Olen taas onnellinen :)







torstai 17. lokakuuta 2013

Fanny tuli kotiin

Siis kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Ainakin siltä se tuntuu!

Kun Ursula toi Fannyn meille, ei Fannyn vielä sillä reissulla pitänyt jäädä meille. Asia oli vasta mietintäasteella,  mitään ei oltu vielä sen enempää puhuttu tai sovittu. Tarkoitus oli jutella ja miettiä, syödä lettuja ja katsoa tulevatko koirat toimeen keskenään. Lettuja syötiin, puhuttiinkin me kyllä, mutta Fanny oli se yllättäjä tässä yhtälössä: Se oli ensihetkistä lähtien kuin kotonaan.

Jonkun mielestä Fanny varmasti tuli liian pian Numan poismenon jälkeen. Suoraan sanottuna se ei minua kiinnosta, ajatelkoot mitä ajattelevat. Tärkeintä on nyt se, että minä, Ursula, Fanny ja Hero ollaan kaikki tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Itkin kuin hullu, kun jouduin luopumaan pienestä Numastani: itkin illan, itkin yön ja itkin aamunkin. Suremisen puutteesta ei voi minua syyttää, eikä kasvattajaakaan, molemmat ulisimme kuin heikkomieliset. Tuleen on kuitenkin turha jäädä makaamaan, eikä asia suremalla muutu sen paremmaksi.

Nyt meillä on siis Fanny, eli vajaa kaksivuotias Kizimbi Ukamilifu. Fanny on upea pakkaus: kaunis, leikkisä, iloinen ja järkevä nuori koira. Häntä heiluu, elämä on kivaa ja ruoka on hyvää. Mikäs sen mukavampaa :) Fanny on myös suuri: Hero näyttää aika kääpiöltä tämän ladyn rinnalla! Fanny ei tullut korvaamaan Numaa, se tuli tuomaan uutta iloa ja touhua meidän menetyksiä kärsineelle perheellemme. Ja sitä se tuokin, mitä suurimmissa määrin!

Palatakseni Fannyn jäämiseen meille: Fanny oli siis kuin kotonaan. Haisteli paikat, moikkasi Heron ja meni sohvalle nukkumaan. Se oli rento, iloinen ja ...kuin kotonaan. Niinpä se jäikin meille sillä samalla reissulla ja laumaan kuului taas kaksi koiraa.

Fannyssä on jotakin aivan valtavan tuttua. Jos Fannystä tuntuu että se on kotonaan, niin tuntuu kyllä meistäkin.

Tervetuloa kotiin.








keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Mustimmallakin pilvellä on hopeareunus

Nyt se hopeareunus on eilen meille muuttanut Kizimbi Ukamilifu "Fanny" .

Kiitos Ursula tästä upeasta mahdollisuudesta!


tiistai 15. lokakuuta 2013

Hyvästi, Numa-pieni

Kaikesta huolimatta tapahtui se, mitä niin kovin pelättiin. Numa nukutettiin ikiuneen eilen illalla Vethausissa äkillisen laajentuman johdosta.

Kukaan ei olisi voinut Numan tilanteessa toimia paremmin: kasvattaja testautti siitä kaikki mahdolliset loiseläimet, verikokeet yms. sen ollessa pienenä pentuna ripulilla. Ripulin jälkeen Numa toipui entiselleen ja kasvoi muiden tahdissa. Siitä ei siis mitenkään voinut sanoa, että se ei olisi kunnossa. Kasvattaja myös pyysi mielipiteen toiselta kasvattajalta ja eläinlääkärikin totesi Numan terveeksi. Numa oli siis kaikin puolin terve meille tullessaan, ainakin niillä aistimilla havaittuna, joka ihmisille on suotu.

Meillä ollessaan se sai hoitoa eläinlääkärissä molempina kertoina ennen kuin tilanne ehti pahaksi: huomasin jonkin olevan vialla, ja Numa oli lääkärissä JO ennenkuin tilanne ehti pahaksi. Se söi eläinlääkärin helposti sulavaa ruokaa pieninä annoksina, canikuria, maitohappobakteeria ja lepäsi syömisen jälkeen.

Kaikki tehtiin aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä. Silti aina sekään ei riitä.

Eilen illalla Numa oli hieman pyöreä tullessani kotiin. Se leikki ja remusi, mutta oli aavistuksen vaisumpi. Suolisto metelöi ja kiemurteli ohuen vatsanahan alla näkyvästi. Lähdimme siis lääkäriin.

Lääkärissä tulos oli lohduton: pienen koiran suolisto oli ylhäältä alas asti täynnä massaa, nestettä ja kaasua. Massaa ja muuta täytettä oli niin ohut- kuin paksusuolessakin, vatsalaukusta puhumattakaan. Koiran vointi huononi rajusti lääkärissä: se oli apea, väsynyt ja kitisi.

Ainoa vaihtoehto olisi ollut avata koira ja katsoa mikä ongelma on. Tällöinkään sitä ongelmaa ei välttämättä olisi saatu selvitettyä ja jos olisi, olisi ennuste ollut huono toipumiselle.

Kaiken summana, kasvattajan ja eläinlääkärin mielipiteet huomioiden Numa nukkui pois 14.10.2013.

Hyvästi pieni Numa, turvallista matkaa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Jämsässä kaikki on paremmin

Lauantaina pakkasin koirat autoon ja suunnistimme kohti Jämsää ja Sunnan parturi-kampaamoa. Matka meni hyvin: Numa nukkui koko matkan ja Padasjoella pysähdyttiin koirien pissatauolle. Reissulla oli kolme tavoitetta: Tukka kuntoon, koirille kunnon riehupäivä ja SUPPILOVAHVEROT. Kerrankin kaikki meni kuin Strömsössä ja ihana Sunna taikoi hienot hiukset (koirat hengailivat kampaamossa toimituksen ajan), koirat saivat riehua ja touhuta sydämensä kyllyydestä (Hero Sunnan tyttöjen Mayan ja Pessin kanssa ja samalla Numa minun kanssani sieniä etsien ja mättäältä toiselle hyppien) ja ne sienet - niitä tuli paljon! Kaikin puolin siis onnistunut päivä, ei voi muuta sanoa :)

Kuvat ovat Sunnan ottamia, eli (c) Sunna Kivisalo!


Hero ja Maya

Metsänvartija

Onnellinen Hero

Rhodemainen tapa tutustua uusiin kavereihin!

Hero ja Pessi hierovat tuttavuutta

tiistai 8. lokakuuta 2013

Numa käy ja kukkuu

Numa voi nyt oikein mainiosti. Lääkekuurit ovat loppuneet ja pentu pursuaa elämäniloa, ruoka maittaa ja paino nousee! Nyt meni aamulla 7kg raja rikki :) Nähtävästi lääkärin diagnoosi oli oikea: suolistossa/vatsassa on ollut päällä infektio, joka lamaannutti ruoasulatuksen toiminnan ja tästä syystä vatsalaukku alkoi laajentua. Infektion syy saattoi olla jossakin mitä pentu on syönyt tai tartunta ympäristöstä, tai tai tai.. Eli virallinen syy jäänee ikuisiksi ajoiksi pimentoon, mutta pääasia on tämä tilanne nyt: Kaikki on hyvin ja syy mitä ilmeisemmin oli ulkopuolinen aiheuttaja joka on nyt saatu hoidettua.

Joku saattaa ihmetellä miksi kirjoitan tästäkin tapauksesta niin avoimesti. No, mielestäni asiassa ei ole mitään salattavaa. Toki kysyin kasvattajalta, että onko hänellä mitään julkaisua vastaan - ei ollut. Kyseessä hyvin todennäköisesti on nyt yksittäinen huono tuuri, joka onneksi näyttää nyt menneen ohi ja koira on tällä hetkellä täysin terve. Kuitenkin kun blogia koiristani pidän, en näe järkevänä kirjoittaa vain ja ainoastaan niistä kivoista asioista - myös ne huonommat kuuluvat koiranomistajan arkeen aika-ajoin.

Toivottavasti joku saa näistä kirjoituksista joskus apua, sillä itse kun googlettelin pentu+vatsalaukun laajentuma haulla, ei tuloksia kyllä pahemmin ollut.  Samalla haluan itse kirjoittaa avoimesti tapahtumasta, jotta jos (ja kun) sana kiertää, voi huhujen sijaan itse tulla lukemaan suoraan täältä asioiden oikean laidan.

Minulla on siis terve, iloinen, energinen ja elämäniloinen pentu, jolle kävi huono tuuri.

Ei siinä sen kummempaa, ainakaan näillä näkymin :)

Pentueläin antaa Esmelle kyytiä!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Polkan kanssa painimassa

Koirakaveripiiri (sana?) laajenee: Keskiviikkona olimme Hattulassa metsäriehuilla Polkan ja Riikkiksen kanssa. Hero on ollut nyt pennun tulon jälkeen vähemmällä liikunnalla tai ainakin enemmän remmilenkkipainotteisella kuurilla, joten kunnon "eukolta pataan" lenkki tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Ja pataan tuli! Polkka onkin jo tottunut miesten pyörittelijä, joten ujostelusta ei ollut tietoakaan. Hetken tutustumisen jälkeen mentiin oksat heiluen pitkin puskia, eikä Hero meinannut pysyä perässä ollenkaan. Polkalla oli aivan samat kuviot kuin Hillalla: Metsään täysiä ja hirveällä vauhdilla "päätön kana" juoksua ympäri ämpäri. Hero hetken ihmeteltyään toimi samoin kun Hillankin kanssa, eli syöksyi perään, mutta jäi kyttäilemään ja odottelemaan ohi suhahtavaa kaveria. Eihän nyt naisten perässä voi ihan noin vaan juosta, joku arvokkuus sentään!



Hyvät painit ja juoksut silti saatiin aikaiseksi ja Numakin keikkui joukon jatkona reippaasti. Välillä olisi kyllä kantokyyti kelvannut, mutta hienosti se jaksoi suurimman osan ihan oman nelivedon turvin.

Polkka oli hiukan hämmentynyt Numasta, mutta ystävällisen kiinnostunut kuitenkin. Numa taas ihastui Polkan imetyksen jäljiltä isompiin utareisiin, ja pitihän se yhtä vähän maistaakin. Aika kuiva taisi olla, kun otsa meni ryppyyn harmistuksesta.

Iso kiitos Riikkikselle kuvista!



Reipas pikku-ulkoilija

Kato mamma, mulla on tässä tällanen muija!

Koko koiraremmi kuvassa

torstai 3. lokakuuta 2013

Syysterveiset!

Oltiinpas "blogijulkkis" Polkan kanssa treffeillä :) Kiitos seurasta ja kuvasta Riikkis ja Polkka! Lisää tarinaa myöhemmin!

ps. Numa voi hyvin :)

(c) Riikkis Puistola

tiistai 1. lokakuuta 2013

Valon pilkahduksia

Minä otin Numan sairastumisen raskaasti, todella todella raskaasti. Nyt alkaa kuitenkin tilanne näyttämään siltä, että uskallan kirjoittaa päivityksen hieman valoisammalla mielellä.

Laajentuman jälkeen Numa söi sunnuntaihin ainoastaa Royal Caninin Gastro Intestinal märkäruokaa, ja eilisestä eteenpäin myös saman sarjan nappulaa. Koska kyseessä on kuitenkin kasvava, energinen ja liikkuvainen pentu, täytyy energian saanti turvata, vaikka annoskoko ei voi olla suuri. Tässäpä sitä on päänvaivaa. Käytännössä työpäivien haitatessa ruokintaa toteutuu seuraava ateriarytmi: 6:30, 15:30, 17:30, 19 ja 22. Illasta olen jakanut aterian tarkoituksella moneen osaan, jotta saan tarpeellisen määrän ruokaa pentuun ilman mahdottomaksi venyviä annoskokoja. Jos tämä päivä menee nappularuokinnalla hyvin, saa Numa huomisesta alkaen myös kongin aamulla, jotta ruokaa saa sieltä tongittua pidempään.

Lääkityksiäkin menee ihan mukavasti: tuntia ennen ruokaa (kolmesti päivässä) Antepsin vatsansuojalääke, puolta tuntia ennen ruokaa Primperan (kaksi kertaa päivässä) pahoinvointia ehkäisemään ja ruoan jälkeen antibiootti. Primperanin hain eilen avuksi, koska syystä tai toisesta Numa oksensi öisin. Miksi öisin, sitä ei tarina kerro. Viime yö oli lääkkeen ansiosta ensimmäinen purjovapaa yö, luojan kiitos.

Minäkö pipi?


Pentu on energinen, iloinen riehuu kuin viimeistä päivää :-)

Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä alkaa tästä lutviutumaan eikä uusia takapakkeja tule! Toivotaan, että tämä oli yksittäinen erittäin paska tuuri, eikä mikään jatkuva vaiva.

Pliiiiiiiis

torstai 26. syyskuuta 2013

Itkua

"Miksi minulle aina käy näin" oli ensimmäinen ajatukseni, kun istuin Animagin odotushuoneessa -samassa jossa heinäkuun alussa olin Hillan kanssa. Tällä kertaa operoitavana oli Numa.

Aamulla Numa nukkui pitkään, hämmästyttävän pitkään sen luonteen tuntien. Aamulla se leikki ja remusi ja söi hyvällä halulla puolet aamuruoastaan. Kannoin Numan yläkertaan omaan aitaukseensa ja annoin lelun sisällä toisen puolen aamuruoasta, jotta yksinolosta tulisi mukavampaa. Hämmästyksekseni lelu ei kiinnostanut Numaa, vaan se sitä hetken haisteltuaan tuli aidalle ihmettelemään. Annoin turvotettuja nappuloita lelun sisältä kädessäni: Numa työnteli niitä nenällä, ei maistunut. Tässä vaiheessa pelko hiipi jo selkää pitkin, vaikka mitään varsinaista hätää ei vielä ollutkaan.

Annoin unien jälkeen Numalle ruokaa päivemmällä, tällä kertaa se söi osan. Koira leikki tavalliseen tapaansa ja meni sen jälkeen unille. Sitten se jäikin unilleen, eli leikkiminen ei enää kiinnostanut, koira oli väsynyt ja vatsa turposi.

Katselin touhua jonkin aikaa, mutta sitten kuudes aisti (?) pakotti soittamaan eläinlääkärille. Saimme ajan klo 15:30 ja tarkkailin koiraa koko ajan aikaa odotellessani. Pentu oli väsähtänyt, nukkui lähinnä. Ruoka ei maittanut ja maha turposi hiljalleen. Lähdin eläinlääkärille jo etuajassa, koska en uskaltanut seurata tilannetta kotona.

Hyvä, että menimme..

Numa röntgattiin ja tulos: vatsalaukun laajentuma. Sen jälkeen pentu rauhoitettiin ja letkutettiin suoliston puhdistamiseksi. Syliini sain kylmästä tärisevän, vilttiin käärityn mytyn, jolla oli tippa tassussa. Itkin ja itkin. Onneksi kasvattaja Ursula oli puhelimen päässä ja saimme käytyä tilannetta läpi ja sain purkaa tuntojani.

Nyt olemme kotona erikoisruoan, lääkkeiden ja hoito-ohjeiden kanssa. Takki on aika tyhjä, mutta nyt koira voi hyvin.

Toivottavasti jatkossakin.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Sydämellisesti tervetuloa lukijoille!

Tervetuloa meidän seuraamme, toivottavasti viihdytte :)


Yksinolon opettelua ja muita hyödyllisiä harjoituksia

Pienen koiran maailmaan mahtuu paljon -ellei mahdottomasti - uuden oppimista. Mielestäni vaikka uusi elämä uudessa perheessä onkin oppimisprosessi jo sinänsä, ei pennun arkitottelevaisuuden opettamista tulisi jättää sinne, kun "pentu on isompi". Ensimmäisinä päivinä toki voidaan keskittyä vain kotiutumiseen, mutta siitä eteenpäin ei mielestäni ole mitään estettä alkaa opettelemaan yksinkertaisia peruskäskyjä ja sanoja. Oppimisesta pitää tehdä hauskaa ja palkitsevaa, sillä päästään jo pitkälle.



Seitsemän-kahdeksanviikkoiselta pennulta ei tietenkään voi odottaa paljoa, mutta sillä, että ei odota mitään, tekee vain hallaa itselleen. Kaikissa harjoituksissa otetaan huomioon pennun vireystaso, nälkä, luonne ja persoonallisuus ja ennen kaikkea ikä.

Me olemme panostaneet hyvin paljon yksinolon opetteluun. Numa on aivan erilainen kuin Hero pentuna, joten olen joutunut panostamaan tähän osa-alueeseen nyt toden teolla. Hero oli letkeä ja hiljainen kaveri, Numa taas energinen, sähäkkä ja äänekäs. Numa tekee hyvin selväksi, että omaan aitaukseen yksin jääminen on aivan syvältä, kun taas Hero istui pennusta asti aitauksessa hipihiljaa ja oli eloonsa ihan tyytyväinen.

Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion "Pennun Kasvatus" -kirjan, vaikka kokemusta olisikin paljon. Itse en ottanut sieltä mitään käyttöön suoraan, vaan soveltaen ja oman koirani huomioon ottaen. Perusperiaatteet sieltä kuitenkin saa, sekä muutamia hyviä vinkkejä ja työkaluja. Osa neuvoista on jo nykytiedon valossa vanhentunutta, osa taas mielestäni vähän pöhköä muuten vaan. Kuitenkaan Tuikun tuloksia eläinmaailmassa ei voi vähätellä, ja kirja antaakin hyvää perustietoutta ja perspektiiviä.

Me aloitimme yksinoloharjoittelun niin, että laitoin Numan aitaukseensa ja touhuilin aidan toisella puolella. Sitten aloin käymään toisessa huoneessa ja tulin saman tien takaisin. Vaikeusastetta nostettiin pikkuhiljaa, välillä kävin alakerrassa ja viivyin poissa minuutteja. Aina jos huuto alkoi, palasin koiran luokse vasta kun se oli hiljaa. En tehnyt poistumisestani tai saapumisestani sen kummempaa numeroa. Pyrin ajoittamaan harjoitukset niin, että koira oli kylläinen ja leikkinyt itsensä väsyksiin, näin rauhoittuminen olisi helpompaa.



Aloitin siis siitä, että pentu oppi olemaan aidan takana kuitenkin nähden ja haistaen minut. Siitä sitten tosiaan pikaisia poistumisia ja niiden aikaa kasvattaen edettiin muutamien minuttien poissaoloihin. Hidasta, mutta aina edistyvää kehitystä siis. Koira huusi kyllä, mutta koska sitä ei palkittu huutamisesta (ihminen ei tule lohduttamaan tai päästämään pois aitauksesta), se alkoi olla enemmän hiljaa ja rauhoittua.

Nyt olemme Numan kanssa siinä vaiheessa, että harjoittelemme minun lomaviikkoni jälkeistä elämää. Normaaliarkenahan lähden töihin neljänä päivänä viikossa, joten olen pyrkinyt nyt lomallakin toteuttamaan tätä kaavaa: Ensin aamupissalle, sitten leikitään ja touhutaan noin kolme varttia. Annan Numalle aamupalasta puolet ja vien ulos tarpeille, jonka jälkeen vien sen aitaukseensa ja annan toisen puolen ruoasta Canine Genius Leo- lelun sisällä. Ahne pentu hyökkää tietenkin leluun kiinni ja suljen aitauksen vähin äänin ja poistun paikalta. Eilen kävimme Heron kanssa 25 min lenkin, tänään 40 min lenkin ja kipaisin vielä kaupassakin. Olimme poissa siis tunnin verran. Kännykän nauhoituksesta päätellen Numa oli n. 25 min jälkeen pitänyt pienet itkut ja mennyt sitten nukkumaan. Koira nukkui kun tulin kotiin --> taas vähin äänin ja eleettömästi päästämään koira meidän seuraamme pois aitauksesta.

On myös hyvä ns. "vieraannuttaa" pentua hiukan itsestäsi, jos se seuraa sinua kuin hai laivaa. Näin yksinjääminen ei ole ihan niin suuri shokki. Olen välillä jättänyt Numan esim. keittiön portin taakse itse kipaistessani keittiössä tai jättänyt sen hetkeksi oven taakse, kun käyn eteisessä. Jos Numa tulee nukkumaan jalkoihini kun istun koneella, ohjaan sen omalle pedille ja silitysten saattelemana jätän sen sinne nukkumaan. Yritän siis saada pennun hieman itsenäistymään niin, että emännän perässä ei pääse ihan jatkuvasti joka paikkaan.



Huomenna olisi tarkoitus kasvattaa taas aikaa, ja yrittää keksiä tekemistä 1,5-2h ajaksi. Vaikka koira huutaa hieman, en pidä sitä huolestuttavana. Numa on niin äänekäs sumutorvi muutenkin, että en uskonutkaan tästä pääseväni ilman protestointia. Taivaan lahja oli kuitenkin tuo Leo -lelu, josta riittää puuhaa pitkäksi aikaa = väsynyt koira = nukkuva koira = ei stressaa yksinolosta.

Olemme opetelleet muitakin perustaitoja. Istu -käsky alkaa olla jo kohtalaisesti hanskassa, oma nimi tunnetaan hyvin ja ne perinteiset "ei" ja "irti" tunnetaan, mutta totteleminen on vähän huteraa aika-ajoin ;) Numan on myös pitänyt hiukan opetella hillitsemään itseään esim. ruokailun yhteydessä: ruokakippo ei laskeudu maahan ennenkuin istutaan ja odotetaan.

Erittäin hyödylliseksi olen kokenut myös "nukkumaan" sanan. Aina kun näen koiran olevan väsynyt, ohjaan sen pedille, silittelen ja toistelen "nukkumaan". Näin koira oppii yhdistämään tietyn sanan rentoon ja raukeaan olotilaan ja jatkossa se toivottavasti toimii rauhoitussanana.

Huh, tulipa pitkä teksti. Ensi kerralla jotakin kevyempää :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Maailma aukenee pikkuinen tassunaskel kerrallaan

Eilen iltapäivällä kävimme Jonin mukana kaupassa. Meiltä kävelee kaupalle noin viitisen minuttia (aikuisten vauhtia, mutta 10 min vauvavauhtia), joten se oli ihan sopivan mittainen tutkimusretki. Minulla oli Hero kuonopannassa ja Numa sai osan matkaa kävellä itse ja osan kannoin vielä helposti väsähtävää koiralasta. Odoteltiin kaupan pihalla Jonia ja ihmeteltiin ihmisiä, autoja ja elämänmenoa :) Herolla en muuten enää käytä lainkaan kuonopantaa, mutta näillä vauvalenkeillä kun kannan Numaa ison osan, koen turvallisemmaksi pitää Heron pannassa, jossa se ei saa riekuttua yhtään. Alueella kun vilisee jäniksiä, peuroja ja fasaaneja (oravista puhumattakaan), voi ylläri odottaa minkä nurkan takana tahansa.

Yksi kantopalvelu kiitos, mun varpaita palelee

Iso ja pieni lenkillä

Toinen yö meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Luojan kiitos, sillä olin aivan kuollut illalla nukkumaan mennessä, ja niin oli Numakin. Herokin taisi olla jokseenkin kuollut, mutta lähinnä närkästyksestä ja epätoivosta (jääkö tuo piraija ihan oikeasti meille, siis oikeesti?). Numa herästi kolmen jälkeen vikisemään, mutta tällä kertaa se tuntui olevan lähinnä seurausta myllerryksestä mahassa. Numa kitisi ja vaihtoi asentoa jatkuvasti ja maha mourusi niin, että sen kuuli todella selvästi. Pienen lohduttelun jälkeen nukuttiin viiteen. Viiden aikaan kävimme ulkona, riekuttiin leluilla ja nautittiin aamupala, jonka jälkeen mentiinkin takaisin nukkumaan. Numa nukkui muun porukan mukana vielä kuudesta yli kahdeksaan, aivan mahtavaa! Emännänkin olo on jokseenkin enemmän ihmismäinen, kun unta on saanut jokseenkin riittävästi.

Tänä aamuna pakkasin Numalle neuleen ja takin päälle ja nappasin Heron kuonopantaan, ja suuntasimme Varikonniemen puistoon seikkailemaan. Numa jo tutuksi tulleeseen tapaansa kitisi ison osan matkasta (mä en jaksa kävellä, maa on märkää yäk, tassuja palelee, kanna mamma), mutta kannustuksen ja Heron ajoittaisten myötämielisten innostamisten saattelemana jaksoi kakara kävellä itse ihan mukavan pätkän. Suurimman osan matkasta toki kannan, mutta kun päästään rauhalliselle polulle, saa neliveto kyllä hoitaa itse itsensä eteenpäin.

Leikkimistä harjoitellaan kovasti. Hero miettii kuinka olla satuttamatta pientä ja pieni miettii, kuin saisi parhaimman otteen Heron hännästä tai huulesta

Uuuh mikä iihana heiluva häntä! Juuri sopiva pienille hampailleni!


Muuten, Numa osaa jo nimensä! :) En tiedä mikä on osaamista ja mikä pelkkää äänenpainon tunnistamista, mutta tulopäivästä lähtien olen ydistänyt ruokailun ja muut kutsutilanteet "Numa":an ja napannut välillä turvotettuja nappuloita ja tehnyt "luoksetuloharjoituksia", joten nyt meillä on pikkukoira, joka lähes sataprosenttisesti viilettää kutsusta paikalle. Helpottaa huomattavasti!

Olemme jo hieman aloittaneet yksinoloharjoituksen niin, että päivällä laitan Numan aitaukseensa ja touhuilen sen näköpiirissä hetken jotakin. Huuto on kyllä kova, mutta heti kun koira hiljenee ja menee maate/istuu, se pääsee aitauksesta pois. Pätkät ovat olleet ihan muutamien minuttien mittaisia, mutta onneksi meillä on minun ensi viikon lomani aikaa pidentää aikaa. Olen yrittänyt sisäistää Tuire Kaimion "Pennun kasvatus" - kirjan oppeja yksinolon harjoitteluun, mutta hiukan soveltaen. Numa myös mielellään nukkuisi jaloissani (kovalla lattialla) kun istun tietokoneella ruokapöydän ääressä, mutta olen sen aina ohjannut metrin päässä sijaitsevalle pedille, jotta se oppisi olemaan hiukan etäälläkin ajoittain. Hienosti on mennyt ja syvän huokauksen ja marinan sekoituksella se rojahtaa pedille, josta se tuijottaa minua syyttävästi ennen kuin simahtaa ;)

Ai nukkua? Miksi? En viitti!

Isona minista tulee hortonomi. Tää on hei voikukka.