sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Paluu normaaliin

Meillä tilanne on palannut normaaliksi: Meillä on kaksi nuorta, iloista ja touhukasta koiraa, jotka tykkäävät toisistaan ja meistä kuin hullu puurosta. Piha on taas riekkukäytössä ja sohvalla nukutaan pää toisen pepun päällä. Lenkeillä saa taas setviä solmuun menneitä nahkahihnoja, eteisessä pestä kaksi paria mutaisia tassuja ja haistella kuivumassa olevien takkien "ihanaa" lemua. Sohvalle ei meinaa mahtua ja viikonloppuaamuna peittoa saa kiskoa sänkyyn hypänneiden rotjakkeiden alta. Rahaa palaa kahden nälkäisen mahan nappuloihin, luita menee enemmän ja varustekaappi tursuaa liitoksistaan.

IHANAA!!!! :) Aivan tajuttoman ihanaa! Ilman pienintäkään sarkasmia.

Olen taas onnellinen :)







torstai 17. lokakuuta 2013

Fanny tuli kotiin

Siis kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Ainakin siltä se tuntuu!

Kun Ursula toi Fannyn meille, ei Fannyn vielä sillä reissulla pitänyt jäädä meille. Asia oli vasta mietintäasteella,  mitään ei oltu vielä sen enempää puhuttu tai sovittu. Tarkoitus oli jutella ja miettiä, syödä lettuja ja katsoa tulevatko koirat toimeen keskenään. Lettuja syötiin, puhuttiinkin me kyllä, mutta Fanny oli se yllättäjä tässä yhtälössä: Se oli ensihetkistä lähtien kuin kotonaan.

Jonkun mielestä Fanny varmasti tuli liian pian Numan poismenon jälkeen. Suoraan sanottuna se ei minua kiinnosta, ajatelkoot mitä ajattelevat. Tärkeintä on nyt se, että minä, Ursula, Fanny ja Hero ollaan kaikki tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Itkin kuin hullu, kun jouduin luopumaan pienestä Numastani: itkin illan, itkin yön ja itkin aamunkin. Suremisen puutteesta ei voi minua syyttää, eikä kasvattajaakaan, molemmat ulisimme kuin heikkomieliset. Tuleen on kuitenkin turha jäädä makaamaan, eikä asia suremalla muutu sen paremmaksi.

Nyt meillä on siis Fanny, eli vajaa kaksivuotias Kizimbi Ukamilifu. Fanny on upea pakkaus: kaunis, leikkisä, iloinen ja järkevä nuori koira. Häntä heiluu, elämä on kivaa ja ruoka on hyvää. Mikäs sen mukavampaa :) Fanny on myös suuri: Hero näyttää aika kääpiöltä tämän ladyn rinnalla! Fanny ei tullut korvaamaan Numaa, se tuli tuomaan uutta iloa ja touhua meidän menetyksiä kärsineelle perheellemme. Ja sitä se tuokin, mitä suurimmissa määrin!

Palatakseni Fannyn jäämiseen meille: Fanny oli siis kuin kotonaan. Haisteli paikat, moikkasi Heron ja meni sohvalle nukkumaan. Se oli rento, iloinen ja ...kuin kotonaan. Niinpä se jäikin meille sillä samalla reissulla ja laumaan kuului taas kaksi koiraa.

Fannyssä on jotakin aivan valtavan tuttua. Jos Fannystä tuntuu että se on kotonaan, niin tuntuu kyllä meistäkin.

Tervetuloa kotiin.








keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Mustimmallakin pilvellä on hopeareunus

Nyt se hopeareunus on eilen meille muuttanut Kizimbi Ukamilifu "Fanny" .

Kiitos Ursula tästä upeasta mahdollisuudesta!


tiistai 15. lokakuuta 2013

Hyvästi, Numa-pieni

Kaikesta huolimatta tapahtui se, mitä niin kovin pelättiin. Numa nukutettiin ikiuneen eilen illalla Vethausissa äkillisen laajentuman johdosta.

Kukaan ei olisi voinut Numan tilanteessa toimia paremmin: kasvattaja testautti siitä kaikki mahdolliset loiseläimet, verikokeet yms. sen ollessa pienenä pentuna ripulilla. Ripulin jälkeen Numa toipui entiselleen ja kasvoi muiden tahdissa. Siitä ei siis mitenkään voinut sanoa, että se ei olisi kunnossa. Kasvattaja myös pyysi mielipiteen toiselta kasvattajalta ja eläinlääkärikin totesi Numan terveeksi. Numa oli siis kaikin puolin terve meille tullessaan, ainakin niillä aistimilla havaittuna, joka ihmisille on suotu.

Meillä ollessaan se sai hoitoa eläinlääkärissä molempina kertoina ennen kuin tilanne ehti pahaksi: huomasin jonkin olevan vialla, ja Numa oli lääkärissä JO ennenkuin tilanne ehti pahaksi. Se söi eläinlääkärin helposti sulavaa ruokaa pieninä annoksina, canikuria, maitohappobakteeria ja lepäsi syömisen jälkeen.

Kaikki tehtiin aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä. Silti aina sekään ei riitä.

Eilen illalla Numa oli hieman pyöreä tullessani kotiin. Se leikki ja remusi, mutta oli aavistuksen vaisumpi. Suolisto metelöi ja kiemurteli ohuen vatsanahan alla näkyvästi. Lähdimme siis lääkäriin.

Lääkärissä tulos oli lohduton: pienen koiran suolisto oli ylhäältä alas asti täynnä massaa, nestettä ja kaasua. Massaa ja muuta täytettä oli niin ohut- kuin paksusuolessakin, vatsalaukusta puhumattakaan. Koiran vointi huononi rajusti lääkärissä: se oli apea, väsynyt ja kitisi.

Ainoa vaihtoehto olisi ollut avata koira ja katsoa mikä ongelma on. Tällöinkään sitä ongelmaa ei välttämättä olisi saatu selvitettyä ja jos olisi, olisi ennuste ollut huono toipumiselle.

Kaiken summana, kasvattajan ja eläinlääkärin mielipiteet huomioiden Numa nukkui pois 14.10.2013.

Hyvästi pieni Numa, turvallista matkaa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Jämsässä kaikki on paremmin

Lauantaina pakkasin koirat autoon ja suunnistimme kohti Jämsää ja Sunnan parturi-kampaamoa. Matka meni hyvin: Numa nukkui koko matkan ja Padasjoella pysähdyttiin koirien pissatauolle. Reissulla oli kolme tavoitetta: Tukka kuntoon, koirille kunnon riehupäivä ja SUPPILOVAHVEROT. Kerrankin kaikki meni kuin Strömsössä ja ihana Sunna taikoi hienot hiukset (koirat hengailivat kampaamossa toimituksen ajan), koirat saivat riehua ja touhuta sydämensä kyllyydestä (Hero Sunnan tyttöjen Mayan ja Pessin kanssa ja samalla Numa minun kanssani sieniä etsien ja mättäältä toiselle hyppien) ja ne sienet - niitä tuli paljon! Kaikin puolin siis onnistunut päivä, ei voi muuta sanoa :)

Kuvat ovat Sunnan ottamia, eli (c) Sunna Kivisalo!


Hero ja Maya

Metsänvartija

Onnellinen Hero

Rhodemainen tapa tutustua uusiin kavereihin!

Hero ja Pessi hierovat tuttavuutta

tiistai 8. lokakuuta 2013

Numa käy ja kukkuu

Numa voi nyt oikein mainiosti. Lääkekuurit ovat loppuneet ja pentu pursuaa elämäniloa, ruoka maittaa ja paino nousee! Nyt meni aamulla 7kg raja rikki :) Nähtävästi lääkärin diagnoosi oli oikea: suolistossa/vatsassa on ollut päällä infektio, joka lamaannutti ruoasulatuksen toiminnan ja tästä syystä vatsalaukku alkoi laajentua. Infektion syy saattoi olla jossakin mitä pentu on syönyt tai tartunta ympäristöstä, tai tai tai.. Eli virallinen syy jäänee ikuisiksi ajoiksi pimentoon, mutta pääasia on tämä tilanne nyt: Kaikki on hyvin ja syy mitä ilmeisemmin oli ulkopuolinen aiheuttaja joka on nyt saatu hoidettua.

Joku saattaa ihmetellä miksi kirjoitan tästäkin tapauksesta niin avoimesti. No, mielestäni asiassa ei ole mitään salattavaa. Toki kysyin kasvattajalta, että onko hänellä mitään julkaisua vastaan - ei ollut. Kyseessä hyvin todennäköisesti on nyt yksittäinen huono tuuri, joka onneksi näyttää nyt menneen ohi ja koira on tällä hetkellä täysin terve. Kuitenkin kun blogia koiristani pidän, en näe järkevänä kirjoittaa vain ja ainoastaan niistä kivoista asioista - myös ne huonommat kuuluvat koiranomistajan arkeen aika-ajoin.

Toivottavasti joku saa näistä kirjoituksista joskus apua, sillä itse kun googlettelin pentu+vatsalaukun laajentuma haulla, ei tuloksia kyllä pahemmin ollut.  Samalla haluan itse kirjoittaa avoimesti tapahtumasta, jotta jos (ja kun) sana kiertää, voi huhujen sijaan itse tulla lukemaan suoraan täältä asioiden oikean laidan.

Minulla on siis terve, iloinen, energinen ja elämäniloinen pentu, jolle kävi huono tuuri.

Ei siinä sen kummempaa, ainakaan näillä näkymin :)

Pentueläin antaa Esmelle kyytiä!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Polkan kanssa painimassa

Koirakaveripiiri (sana?) laajenee: Keskiviikkona olimme Hattulassa metsäriehuilla Polkan ja Riikkiksen kanssa. Hero on ollut nyt pennun tulon jälkeen vähemmällä liikunnalla tai ainakin enemmän remmilenkkipainotteisella kuurilla, joten kunnon "eukolta pataan" lenkki tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Ja pataan tuli! Polkka onkin jo tottunut miesten pyörittelijä, joten ujostelusta ei ollut tietoakaan. Hetken tutustumisen jälkeen mentiin oksat heiluen pitkin puskia, eikä Hero meinannut pysyä perässä ollenkaan. Polkalla oli aivan samat kuviot kuin Hillalla: Metsään täysiä ja hirveällä vauhdilla "päätön kana" juoksua ympäri ämpäri. Hero hetken ihmeteltyään toimi samoin kun Hillankin kanssa, eli syöksyi perään, mutta jäi kyttäilemään ja odottelemaan ohi suhahtavaa kaveria. Eihän nyt naisten perässä voi ihan noin vaan juosta, joku arvokkuus sentään!



Hyvät painit ja juoksut silti saatiin aikaiseksi ja Numakin keikkui joukon jatkona reippaasti. Välillä olisi kyllä kantokyyti kelvannut, mutta hienosti se jaksoi suurimman osan ihan oman nelivedon turvin.

Polkka oli hiukan hämmentynyt Numasta, mutta ystävällisen kiinnostunut kuitenkin. Numa taas ihastui Polkan imetyksen jäljiltä isompiin utareisiin, ja pitihän se yhtä vähän maistaakin. Aika kuiva taisi olla, kun otsa meni ryppyyn harmistuksesta.

Iso kiitos Riikkikselle kuvista!



Reipas pikku-ulkoilija

Kato mamma, mulla on tässä tällanen muija!

Koko koiraremmi kuvassa

torstai 3. lokakuuta 2013

Syysterveiset!

Oltiinpas "blogijulkkis" Polkan kanssa treffeillä :) Kiitos seurasta ja kuvasta Riikkis ja Polkka! Lisää tarinaa myöhemmin!

ps. Numa voi hyvin :)

(c) Riikkis Puistola

tiistai 1. lokakuuta 2013

Valon pilkahduksia

Minä otin Numan sairastumisen raskaasti, todella todella raskaasti. Nyt alkaa kuitenkin tilanne näyttämään siltä, että uskallan kirjoittaa päivityksen hieman valoisammalla mielellä.

Laajentuman jälkeen Numa söi sunnuntaihin ainoastaa Royal Caninin Gastro Intestinal märkäruokaa, ja eilisestä eteenpäin myös saman sarjan nappulaa. Koska kyseessä on kuitenkin kasvava, energinen ja liikkuvainen pentu, täytyy energian saanti turvata, vaikka annoskoko ei voi olla suuri. Tässäpä sitä on päänvaivaa. Käytännössä työpäivien haitatessa ruokintaa toteutuu seuraava ateriarytmi: 6:30, 15:30, 17:30, 19 ja 22. Illasta olen jakanut aterian tarkoituksella moneen osaan, jotta saan tarpeellisen määrän ruokaa pentuun ilman mahdottomaksi venyviä annoskokoja. Jos tämä päivä menee nappularuokinnalla hyvin, saa Numa huomisesta alkaen myös kongin aamulla, jotta ruokaa saa sieltä tongittua pidempään.

Lääkityksiäkin menee ihan mukavasti: tuntia ennen ruokaa (kolmesti päivässä) Antepsin vatsansuojalääke, puolta tuntia ennen ruokaa Primperan (kaksi kertaa päivässä) pahoinvointia ehkäisemään ja ruoan jälkeen antibiootti. Primperanin hain eilen avuksi, koska syystä tai toisesta Numa oksensi öisin. Miksi öisin, sitä ei tarina kerro. Viime yö oli lääkkeen ansiosta ensimmäinen purjovapaa yö, luojan kiitos.

Minäkö pipi?


Pentu on energinen, iloinen riehuu kuin viimeistä päivää :-)

Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä alkaa tästä lutviutumaan eikä uusia takapakkeja tule! Toivotaan, että tämä oli yksittäinen erittäin paska tuuri, eikä mikään jatkuva vaiva.

Pliiiiiiiis