tiistai 18. syyskuuta 2012

We love sänkkärit!

Kaikkien heppatyttöjen ja koiratyttöjen haaveiden täyttymys alkaa olla käsillä: kullankeltaiset pellot on pikkuhiljaa ajettu sängelle, ja ne ovat vapaasti käytettävissä! Tätä onkin odotettu: pellot on käyty joka päivä tarkistamassa toiveikkaasti ja viimeinkin koitti se päivä: aakeetlaakeet pellot valmiina ottamaan vastaan kaksi pönttöä rhodea, jotka ei katso eteensä tai väistä ketään. Pois alta risut, männynkävyt ja kaikki autoa pienemmät esineet, sillä nyt saavat koirat nauttia viimein vauhdi hurmasta :)!


Siis mikä tää on tässä mun silmien välissä? Onks tää mikä? Ai, onks tää se nenä?


Vaikka uuden asuinalueen lenkkimaastot ovatkin hyvät, puuttuu lähialueelta (alle 5km:n päästä) ne alueet, joissa koirat voisivat oikeasti päästellä höyryjään ilman jatkuvaa vahtaamista. Toki nytkin niitä pitää vahtia, ympäristöä pitää silmällä ja olla tilanteen tasalla, mutta pellolla onneksi näkyvyyttä on joka suuntaan pitkästi.

Pellot ovat olleet nyt muutamia päiviä sängellä, joten pellolla on ehditty käymään useaan otteeseen. Kun lähestytään pellon reunaa, alkavat remmit kiristyä ja silmät loistaa. Koirat ovat innostuksesta kireänä, eikä kenellekkään jää epäselväksi, että kohta on tiedossa jotakin kivaa. Vielä pysytään hallitusti paikallaan kun remmejä irroitetaan, mutta "Vapaa!" -käskyn kajahdettua ilmoille, on meno hurjaakin hurjempaa eikä eteen paljon joudeta katselemaan.


Mä oon aika varma, et sulta kuule mamma just tippui lihapulla siihen ihan sun jalkojen juureen


Kun vapaanaolo on ollut rajoitettua maalta muuttamisen jälkeen, ei sitä ole edes muistanut kuinka tärkeää koirille on vapaana juokseminen, paineiden purkaminen ja koko kropan käyttäminen syöksyihin, salamakäännöksiin ja kenguruloikkiin. Koirat ovatkin iltaisin olleet paljon rennompia ja tyytyväisempiä elämäänsä, kun päivällä on saatu päästellä höyryt pihalle oikein kunnolla ja kurmuuttaa vuoron perään toinen toistaan. Vuoron perään tantereeseen "tapetaan" Hillaa ja Heroa, kumpi nyt sattuukaan olemaan sillä kertaa se selälleen pyörähtänyt saalis, jonka mahan päällä Suuri Saalistaja hyppii ja puree korvista. Sitten "saalis" pyörähtääkin taas neljälle jalalle ja antaa vuorostaan kyytiä saalistajalle.

Sanomattakin on varmaan selvää, että tätä touhua on todella ihana katsella.

Koiria ei ole luotu remmin päähän kävelemään omistajansa tahtiin. Ne on luotu juoksemaan, käyttämään koko kehoaan, nauttimaan vauhdin hurmasta luonnon keskellä ja sen jälkeen rojahtamaan sohvalle odottamaan iltapalaa;)

2 kommenttia:

  1. Kyllä, täälläkin odoteltiin kieli pitkällä peltojen vapautumista ja koneiden ilmestyessä teki mieli huutaa " anna palaa, aja " :))

    VastaaPoista
  2. Itku pitkästä ilosta, nyt sänkkärit ovat ihanaa savivelliä :/ Toivottavasti kuivuvat pian!

    VastaaPoista