lauantai 21. syyskuuta 2013

Ja niin saapui Numa

Nyt se kauan odotettu hetki sitten koitti :) Perjantaina haimme kotiin Kizimbi kennelistä Kizimbi Tajirin, eli tuttavallisemmin Numan.

Voi miten reipas pieni pentu se onkaan. Painoa on vaivaiset vajaa viisi kiloa, mutta tarmoa sitten ainakin tuplasti. Automatka meni hyvin, mitä nyt pieni purjo tuli kotipihassa. Pihassa tutustuttiinkin isoveljeksi muuttuneeseen Heroon, joka oli tilanteesta aivan puulla päähän lyöty. Hämmentynyt, kiinnostunut ja ällöttynyt (onko se sana?), kaikkea yhtäaikaa! Kakalta, oksennukselta ja vauvalta tuoksuva pikkupiraija oli selvästi Heron prosessointikyvylle vähän liikaa, mutta suhtautuminen oli onneksi varsin suopeaa, joskin välttelevää.

Kotimatkan alussa

Muuttaako toi oikeesti meille mutsi?


Illalla tutustuttiin paikkoihin ja tirppa yllätti marssimalla suoraan sanomalehdelle pissalle! Ulkona pyörähdettiin pariin otteeseen, mutta rhodesiankoiramaisesti märkä ja kylmä nurmikko aiheutti varsinaisen "mäenalamäenhaluuyökyökeiii" kohtauksen. Neiti ;)

Yö meni odotetusti, eli hyvin rikkonaisesti. Vaiherikkaan päivän ja ison iltapalan turvin Numa köllähti omassa aitauksessa sijaitsevaan sänkyynsä varsin tyytyväisenä tuhisten. Minä samoin (omaan sänkyyni, en pentuaitaukseen ;) ), oli jännitys näköjään vähän vienyt veronsa ja uni tuli ennen kuin pää osui tyynyyn.

Yö meni kahden tunnin jaksoissa: Unta -ininää ja kirkumista -unta - ininää ja kirkumista. Tätä jaksoin viiteen, jolloin käytiin alhaalla aamupalalla, Numa väänsi pihalle jöötin (jee, ulos!) ja sitten nukuttiin vielä noin kahdeksaan. Hero oli yöllä touhusta vähän ihmeissään ja kävikin aitauksella kurkkimassa, että mitä se haisuli siellä kirkuu. Onneksi Hero rauhoittui kuitenkin nukkumaan pian, eikä vouhkannut pennusta sen enempää.

Uniråtta

Ulkoilija


Aamu on mennyt oikein mainiosti! Kaikki tarpeet on tehty ulos, ruoka on maittanut (Numa alkaa sutia tassuilla miljoonaa, kun haistaa ruoan. Maailman ahnein pentu!) ja leikitty on ulkona ja sisällä. Ahneus on Numalla jotain ihan käsittämätöntä! Eilen eteiseen kaatui sen nappuloita ja niitä siivotessani se hoksasi, että haa, täällähän on ruokaa! Nyt vaikka eteinen on siivottu, se punkee sinne väkisin jos ovi on hiukankin raollaan, ja häntä viuhtoen penkoo maanisesti mahdollista ruokaa. Kun se haistaa likoamassa olevan ruoka-annoksen, se alkaa kuumeisesti ilmavainulla paikallistamaan kohdetta. Kun kohde on paikallistettu, alkaa kirkuminen ja kuumeiset yrityksen päästä tuon ihanan kipon luokse. On varmaan sanomattakin selvää, että ruoka syödään asenteella "ikinä en oo ruokaa saanu".

Valmiina valloittamaan Hämeenlinna!


Eli so far so good :) Hero alkaa hiukan lämmetä, joskin vieläkin ällöttää. Numa riehuu ja nukkuu vuoron perään - ihan niin kuin vauvojen kuuluukin tehdä. Pentu on varsinainen ilopilleri alati vispaavan häntänsä kanssa! Vähän pitää uutta perhettä testata kirkumalla, josko sillä saisi asioita tapahtumaan enemmän oman mielensä mukaisesti.

Nyt ulkoilemaan!

Ps. Numa on siis Kizimbi Tajiri, isä: Chivas Ayaba ja emä Ikimba Damyanti eli Myy.

4 kommenttia:

  1. Ihana vauvapostaus, onnea vaan uudesta pennusta :).

    VastaaPoista
  2. Meillä on 10 viikkoinen Ikimba Jenebi alias YODA (uros), jonka isä on myös Chivas Ayaba :)

    VastaaPoista