Kysymys oli kyllä mielenkiintoisin pitkään aikaan! Rhodesiankoiria ei tietääkseni kovinkaan paljoa käytetä avustustehtävissä, joskin kaverikoiria kyllä on jonkinverran. Luonne näillä itsenäisillä ja välillä luupäisillä otuksilla ei ehkä palvele tarkoitusta parhaiten, sillä sellainen "teen mitä tahdot vain koska tahdot" -tyyppinen urhautuvaisuus on aika tiukassa. Joillakin sitä toki on enemmän, joillakin sitten taas ei yhtään.
Kuulokoiralta vaaditaan arjessa tiukkaa yhteistyötä omistajansa kanssa. Kuulokoira ilmoittaa esimerkiksi pihaan tulevista ihmisistä, ukkosesta, soivasta puhelimesta, palovaroittimesta ja niin edelleen. Se mikä saattaa koitua monen rhodesiankoiran kompastuskiveksi on suoritusvarmuus. Rhode kun tuppaa välillä toimimaan kuin ihmisen mieli ja toisessa hetkessä aurinkolaikku lattialla vie voiton kaikesta muusta, paitsi ruokakupin kilahduksesta. Kuitenkin on niitäkin yksilöitä, joilta varmasti tällainen jatkuvaa toimintaa vaativa tehtävä onnistuisi hyvinkin. Edesmennyt Hillani olisi ollut kyllä oikea koira tähän hommaan. Hilla oli aina valmis hommiin ja se teki asioita myös tekemisen ilosta, ei pelkästään lihapullan voimalla.
Oikealla koulutuksella, huolellisesti testatulla ja oikein valitulla pennulla ja pienellä tuurilla siis rhodesiankoira voisi kyllä mielestäni toimia tehtävässä ainakin auttavasti. Nameja kannattaisi kyllä pitää taskussa jatkuvasti. Tyynyn alle ei sittenkään leipäveistä, vaan pari lihapullaa?
 |
| Haloo? Kuulen kyllä |
Lähdimme Fannyn kanssa pr-käynnille asiaa kysyneen rouvan luokse. Vastassa meitä oli iloinen ja lämmin naishenkilö, jolla olisi kyllä mielettömän hienot tiluksen rhodesiankoiralle. Hiukan häntä arvelutti riistavietti, sillä pihallakin viihtyy aika-ajoin peuroja ja muita elikoita. Fanny ei ainakaan antanut asiasta valheellista kuvaa, sillä se höykytti kanalassa olleita kanoja kyllä huolella.
Sisällä Fanny todisti rhodesiankoiran luonteen ja rauhallisuuden istumalla ensin pää rouvan polvella ja siirtyen sen jälkeen aurinkolaikulle makaamaan. Veikkaanpa, että pieni ihastus rhodesiankoiriin heräsi.
Omista koiristani Fannysta ei olisi tuollaiseen hommaan. Se on liian itsenäinen ja mukavuudenhaluinen. Niin kiltti ja luotettava kuin se onkin, en näe sitä ilmoittamassa sille sinänsä merkityksettömistä asioista, vaikka palkka olisi kohdallaan. Herolla hyvästä tokotaustasta ja sähäkämmästä reaktionopeudesta johtuen olisi ehkä enemmän potentiaalia, mutta siltäkin puuttuisi kyllä suoritusvarmuus.
Vierailu oli oikein onnistunut ja toivon, että rhodesiankoirasta saataisiin vielä kuulokoirakin kaiken muun lisäksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti