torstai 26. syyskuuta 2013

Itkua

"Miksi minulle aina käy näin" oli ensimmäinen ajatukseni, kun istuin Animagin odotushuoneessa -samassa jossa heinäkuun alussa olin Hillan kanssa. Tällä kertaa operoitavana oli Numa.

Aamulla Numa nukkui pitkään, hämmästyttävän pitkään sen luonteen tuntien. Aamulla se leikki ja remusi ja söi hyvällä halulla puolet aamuruoastaan. Kannoin Numan yläkertaan omaan aitaukseensa ja annoin lelun sisällä toisen puolen aamuruoasta, jotta yksinolosta tulisi mukavampaa. Hämmästyksekseni lelu ei kiinnostanut Numaa, vaan se sitä hetken haisteltuaan tuli aidalle ihmettelemään. Annoin turvotettuja nappuloita lelun sisältä kädessäni: Numa työnteli niitä nenällä, ei maistunut. Tässä vaiheessa pelko hiipi jo selkää pitkin, vaikka mitään varsinaista hätää ei vielä ollutkaan.

Annoin unien jälkeen Numalle ruokaa päivemmällä, tällä kertaa se söi osan. Koira leikki tavalliseen tapaansa ja meni sen jälkeen unille. Sitten se jäikin unilleen, eli leikkiminen ei enää kiinnostanut, koira oli väsynyt ja vatsa turposi.

Katselin touhua jonkin aikaa, mutta sitten kuudes aisti (?) pakotti soittamaan eläinlääkärille. Saimme ajan klo 15:30 ja tarkkailin koiraa koko ajan aikaa odotellessani. Pentu oli väsähtänyt, nukkui lähinnä. Ruoka ei maittanut ja maha turposi hiljalleen. Lähdin eläinlääkärille jo etuajassa, koska en uskaltanut seurata tilannetta kotona.

Hyvä, että menimme..

Numa röntgattiin ja tulos: vatsalaukun laajentuma. Sen jälkeen pentu rauhoitettiin ja letkutettiin suoliston puhdistamiseksi. Syliini sain kylmästä tärisevän, vilttiin käärityn mytyn, jolla oli tippa tassussa. Itkin ja itkin. Onneksi kasvattaja Ursula oli puhelimen päässä ja saimme käytyä tilannetta läpi ja sain purkaa tuntojani.

Nyt olemme kotona erikoisruoan, lääkkeiden ja hoito-ohjeiden kanssa. Takki on aika tyhjä, mutta nyt koira voi hyvin.

Toivottavasti jatkossakin.

6 kommenttia:

  1. Eihän voi olla totta, ei, kaikkea hyvää teille ja paranemista pienelle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt alkaa jo olla voiton puolella, pieni riekkuu ja rällää entistä ehompana :)

      Poista
  2. Voi ei, kauheeta. :( Hyvä, kun pikkuinen voi nyt hyvin ja toivottavasti tosiaan jatkossakin!

    VastaaPoista
  3. Kamalaa! Paranemisia Numalle! :)

    t. Kati

    VastaaPoista