Metsästäjä saapui

Mama on kotona! Fanny on saapunut kotiin kolmisen viikkoa sitten. Stressasin aika tavalla etukäteen sitä, kuinka Fanny sopeutuu taas arkeen penturumban jälkeen.  Stressaaminen oli turhaa: Fanny kiersi talon ympäri ja pötkähti omalle sängylleen suoraa päätä! Ensimmäisen yön kotona se nukkui niin sikeästi, että hyvä kun asentoa vaihtoi.  Taisi olla rankka reissu J

Pari-kolme päivää kotiinpaluusta Fanny oli oma itsensä muuten, mutta selvästi lenkeillä oli kiire kotiinpäin. Alkuun se varmaan ajatteli, että vauvat ne edelleen odottaa lenkin jälkeen kotona. Kun se vihdoin tajusi, että on vihdoin vapaa pienten naskalihampaiden orjuuttavasta huoltajuudesta, ei se tuntunut niitä muistavankaan. Ai mitkä lapset?! Heroa rääkättiin sänkkärillä armotta, kotona kanniskeltiin Råttaa häntä heiluen ja sohvalla oleva lampaantaljoja pöllytettiin menemään niin, että joka päivä sai imuroida taljaparkojen tupsuja olohuoneen lattialta.

Pennut ovat kaikki lähteneet maailmalle ja tässä vielä koko satsi listattuna:

FI43373/14	narttu	KIZIMBI SAVANA KIMIA		punainen-vehnänvärinen
FI43375/14	narttu	KIZIMBI SAVANA MJUKUU		punainen-vehnänvärinen
FI43376/14	narttu	KIZIMBI SAVANA NYESHA		punainen-vehnänvärinen
FI43370/14	narttu	KIZIMBI SAVANA SARAKASI		punainen-vehnänvärinen
FI43377/14	narttu	KIZIMBI SAVANA SHAUKU		punainen-vehnänvärinen
FI43371/14	narttu	KIZIMBI SAVANA SIHIRI		punainen-vehnänvärinen
FI43378/14	uros	KIZIMBI SAVANA ROHO		punainen-vehnänvärinen
FI43374/14	uros	KIZIMBI SAVANA SONGA		punainen-vehnänvärinen
EJ43372/14	uros	KIZIMBI SAVANA WIMBO		punainen-vehnänvärinen
FI43369/14	uros	KIZIMBI SAVANA ZUMARIDI		punainen-vehnänvärinen

 

Kymmenen kappaletta pieniä riiviöitä on laskeutunut ympäri Suomea. Onnea uusille omistajille ja pitäkäähän yhteyttä J!

Hero on onnellinen poika Fannyn tultua takaisin kotiin. Dalin kanssa alkoi kyllä leikitkin jo sujumaan, mutta niillä oli Heron kanssa paljon jäykemmät välit kuin Fannylla ja Herolla. Dalilla meni hermo saman tien, jos leikin tiimellyksessä Hero taklasi tai nappasi hampailla kiinni. Fanny taas nauttii sitä enemmän mitä enemmän Hero sitä riepottaa! Fannyn mielestä parhautta on se, kun kunnon vauhdista Hero viskaa sen selälleen ja sitten saadaankin kunnon painimatsi hampailla höystettynä aikaiseksi. Hulluja molemmat.

Vihdoin ja viimein monen monituisen valituslauselman jälkeen meillä on aitatolpat pihassa. Pihaanhan on aidattu koirille noin sadan neliön pikkutarha, mutta aitaamisprojekti on odottanut aikaa, rahaa ja muiden akuutimpien remonttien valmistumista. Nyt viimein aidan pystyynnakuttelijan mielestä tilanne on sen verran hyvä, että aitausta voidaan laajentaa. Jos jotakin olen innokkaana odottanut, niin tätä! Tolpat on siis hankittu, nyt vielä aita pitäisi saada Rautarantalalta Vantaan Kuninkaanmäestä kotikulmille. Jos harkitset aitaamista, suosittelen Rautarantalaa lämpimästi. Todella kilpailukykyiset hinnat ja iso valikoima.

"Kiusataan vääränrotuista" -leikki

Meille on tulossa Europlast muovitettua aitaverkkoa 153cm korkeana. Verkkoa on tulossa kolme rullaa (25m/rulla) ja hintaa per rulla jää 82e. Kokonaisuudessaan 75m aitaa kustantaa siis 246e + tolpat 175e + maahan hakattavat jalat noin 150e. Halpaa kuin hammastahna, mutta ainakin koirat laajentavat sataneliöisen yksiönsä reilun tuhannen neliön aitaukseen. Vaikka rahallisesti aitaaminen onkin jokseenkin tyyristä, tuo se omaan arkeeni aivan mielettömän helpotuksen.

Tästä pääsemmekin aiheeseen ”Korvat vain koristeena”. Heron ja Dalin kanssa elämä oli aika leppoisaa. Dalilla metsästysvietti on aika minimissä, Herolla hiukan kovempi. Hero ei kuitenkaan aktiivisesti aja ylös riistaa, jäljestä sitä ilmavainulla tai sinkoile satojen metrien päähän ”näiksmä tuolla jotain” verukkeella. Hero ei tee tarkistuslenkkejä jonkun vienon tuoksun perässä ollen omilla teillään minuutteja. Arvaatte varmaan kuka tekee? Kyllä. The metsästäjä on saapunut takaisin hoodeille ja Fannyn kunnollinen liikuttaminen kysyy kekseliäisyyttä, hermoja ja hiukan uhkarohkeaa hulluutta. Riista on aktiivista vielä tähän aikaan vuodesta ja kunnolla metsään ei pääse, koska hirvikärpäsarmeija toivottaa nälkäisenä tervetulleeksi heti puurajan tienoilla. Kun huomaan Fannyn nostavan kuononsa ja korvansa ja tuijottavansa johonkin on jo myöhäistä – sinne meni! Eikä varmasti kuule mitään. Todella kätevää kun asuu maalla, jossa esimerkiksi lähipelloilta ei paranisi sinkoilla mihinkään ilman, että ollaankin naapurin vuohissa, naudoissa, piikkilangoissa tai keskellä ratsastuskoulun ponituntia. Hero tietenkin seuraa silmä kovana jumaloimaansa metsästäjää ja sinkoaa haukkana perään, vaikka ei edes tietäisi minkä perässä juostaan. Yleensä Hero tuleekin suhteellisen nopeasti takaisin sellainen ”no en mä nyt taas tajua mikä tuolla oli” –ilme naamalla.

Kun pihan saadaan aidattua kunnolla, riittää kunnolliset remmilenkit ja pihalla irrottelu vallan mainiosti siihen saakka, että hirvikärpäset päästävät meidän taas metsään. Koirat kyllä irrottelevat pihantyngällä nytkin, mutta täyteen vauhtiin ei pienemmässä tarhassa pääse. Se ei tosin ole menoa haitannut, vaan ruoho on juostu mullalle pahimmissa rallituskohdissa ja parhaimmillaan non-stop painimatsi on jatkunut kaksi tuntia putkeen.

Olen tehnyt jotakin, jota en olisi ikinä uskonut tekeväni. Olen kironnut aina flexit alimpaan syvyyteen ja pitänyt niiden käyttäjiä vähintäänkin pikkusen pimeinä. Mitä teen nyt? Kuljetan kahta leijonanmetsästäjääni sinisillä flexeillä pitkin peltoja! Mietin pääni puhki kuinka saisin (valitettavan remmipainotteisesta) lenkkeilystä koirille monipuolisempaa. No vastaushan oli aika simppeli: Flexeillä koirat saavat juoksennella, haistella ja hölkätä paljon vapaammin kuin hihnassa. Maalla kun autoja ja pyöräilijöitä on vähän, voivat koirat olla aika rennosti narujen molemmissa päissä.  Siitä en puhu mitään, että viime viikolla sänkkärillä rusakko lähti jaloista koirien ollessa flexeissä ja minun täysin varautumattomana. Auts, auts auts. Mutta flexi kesti!

Kaikkeen sitä lähtee J