keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Osteopaatti Maaria Kaiperlan pakeilla

Olin varannu Herolle ajan osteopatiaan jo tammikuun alussa, mutta eiliselle käynnille lähtikin mukaan Fanny. Heron kanssa painiessaan Fanny satutti selkänsä noin kolmisen viikkoa sitten. Leikin tiimellyksessä Fanny liukastui lumen alla olleeseen jäähän ja lensi selälleen vauhdista. Huutoa kesti muutamia minuutteja, mutta koira käveli omin jaloin kotiin ja oli illan suhteellisen normaali. Seuraavana päivänä nostin Fannyn häntää ja siitä seurasi uusi huuto ja syöksyminen pimeään makkariin vinkumaan ja tärisemään. No suuntana oli tietenkin eläinlääkäri.

Eläinlääkärissä häntä ja lantio kuvattiin, mutta kuvat olivat puhtaat. Saimme mukaan tulehduskipulääkettä ja käskyn lepoon. Levon ja lääkkeen jälkeenkin Fanny oli  reilu 3 viikkoa  myöhemmin varovainen takapäänsä suhteen, askelsi mielestäni epäpuhtaasti eikä ollut ihan oma itsensä. Siitä syystä vaihdoinkin koiria lennossa ja osteopaatin käsittelyyn lähtikin akuutimpi potilas.

Maaria Kaiperlasta ja hänen yrityksestään Osteo in Flow voi lukea täältä: http://www.elainosteopatia.fi/index.php/fi/

Olin kuullut Kaiperlasta todella paljon hyvää monesta suunnasta, joten valinta oli helppo. Ajan sai noin kuukauden päähän varauksesta ja nyt Herolle uutta aikaa varatessani seuraava aika meni taas kuukauden päähän. Pieneen odotteluun joutuu siis varautumaan.

En oikein tiennyt mitä odotin vastaanotolta, sillä osteopatia oli minulle täysin tuntematon hoitomuoto. Mainittakoon, että hoitomuotoa ei ole luokiteltu vaihtoehtohoidoksi, eli kyseessä on valvottu ja oikea hoito, ei voodoonukkeja ja henkien kutsumista sisältävä "hoito".

Janakkalassa vastaanotollaan meidät otti vastaan Maaria, joka lyhyen jutustelun jälkeen pyysi laittamaan Fannyn makuulleen huoneen keskellä olevalle hoitoalustalle. Fanny meni suosiolla pötkölleen ja samalla koirasta kysellen Maaria alkoi käymään koiraa käsillään lävitse. Osteopatia on hyvin vähäeleistä, eli koiraa ei venytetä, rusautella, naksautella tai muutenkaan veivata kovinkaan paljon. Omaan silmäni tekniikka näytti lähinnä painelulta, sivelyltä ja hyvin hellältä manipuloinnilta. Nopeasti löytyikin ristiluun ja alanikamien luota voimakasta trauman jälkeä, eli suomeksi koira oli saanut alaselkäänsä kunnon tällin. En edes yritä käyttää ammattitermejä, joten selostan oman muistini ja korvaani tarttuneiden termien mukaan.

Nikamissa ja ristiluussa siis oli ongelmaa, myös kiertymistä oli alkanut jo tapahtumaan. Kuulemma myös jokin kohta oli jopa kuuma, eli vammaa todella oli - ja isosti. Kaikki oli kuitenkin ehjää, ainoastaan ottanut kunnolla itseensä. Alkuun kun kipeää aluetta käsiteltiin, nosti Fanny aika-ajoin päätään. Missään kohtaa koira ei vinkunut, mutta pään nostaminen kertoi pienestä epämukavuudesta. Osteopatiassa koiraa ei vanutella niin, että sitä sattuu. Koiraa käsitellään hyvin hellästi ja kipua tuottamatta, mutta kuitenkin suoraan ongelman ytimeen perehtyen.

Kun käsittelyä oli tehty reilu puoli tuntia, rentoutui koira täysin. Fanny jopa nukahti uneen kesken käsittelyn, eikä enää nostellut päätään kipeitäkään kohtia käsiteltäessä. Lopulta Maaria totesi, että lantio liikkuu nyt normaalisti ja elastisesti ja vamma on saatu laukaistua. Fanny huokaisi tässä kohtaa todella syvään, johon Maaria kommentoi sen olevan merkki siitä, että kiputila oli lauennut. Fanny saikin nousta ylös ja minä sain jatko-ohjeet: ei törmäilyjä Heron taholta alkuun, liikuntaa voi lisätä asteittain ja mikäli hoitoon tulee kipureaktio, voi antaa hetkellisesti kipulääkettä.

Akuutit vammat yleensä kuulemma laukeavat jopa yhdellä hoitokerralla niin, että jatkohoitoa ei tarvita. Fannynkin kohdalla tilanne hoidon jälkeen oli palautettu normaaliin, eli yksi käyntikerta riitti, ellei nyt tule jotakin uutta ja ihmeellistä vielä eteen. Kysyin Maarialta olisiko Fannyn voinut tuoda heti vamman satuttua ja vastaus oli kyllä. Kuulemma koiran voi tuoda akuutissakin vaiheessa, eikä tarvitse odotella.

Fanny nukahti autoon aivan samantien ja kotonakin nukkui koko illan. Selvästi olo on helpompi ja mukavampi, sillä esimerkiksi maatemeno ei enää ole jäykkää ja harkitsevaa ("missähän asennossa minä tähän nyt menisin, että ei satu") ja muutenkin koira liikkuu rennommin ja iloisemmin.

Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen, sillä on suorastaan liikuttavaa nähdä koiran pääsevän kivuistaan! Samalla myös vahvistui oma mielipiteeni siitä, että vaikka eläinlääkäri ei löydä koirasta mitään vikaa, oma silmä kertoo silti totuuden: jos koira ei ole omaan silmään 100% kunnossa, ei se sitä ole. Tässä onkin syy Herolle ajan varaamiseen: se ei ole mielestäni 100% kunnossa, vaikka eläinlääkäri ei siitä vaivaa löydäkään.

Iso kiitos ja suositus siis Osteo in Flow'lle ja Maarialle!

Hintaa hoidolle tuli 80e, mikä mielestäni oli kyllä ehdottomasti parhaiten kätetty 80e hyvään aikaan.

2 kommenttia:

  1. Hei. Olen tässä pikkuhiljaa miettinyt pennun ottamista, kun tämänhetkisen koiran lopetus alkaa häämöttää...
    Etsin palveluskoiratyyppistä koiraa, jonka kanssa voisi harrastaa pienesti esim. tokoa ja ehkä agilityä.
    Kokemusta on esim. dobeista,paimenkoirista ja hovawarteista.
    Sitten yht-äkkiä tuli eteen nää ridgebäkit, ja olen kiinnostunut näistä kovasti.
    Saa nähä olisiko se sitten tällainen, minkä ottaisin itselleni. Onneks on näitä blogeja mistä voi seurailla muiden koiruuksien elämää ::)

    VastaaPoista