perjantai 5. joulukuuta 2014

Närästyksestä ja sen kanssa kikkailusta

Heroa närästää nyt muukin kuin lumisen talven akuutti puute. Nimittäin jokin ruokavaliossa on saanut vatsalaukun ärtymään ja nyt jo useamman kuukauden on on/off tyyppisesti aamuyöllä heräilty suutaan mässyttävän ja paikkaa vaihtavan koiran ääniin. Nyt vaiva on ollut lähes jokaöistä, joten toimeen on tartuttu oikein kunnolla.

Koiran närästyksestä löytyy netistä jonkin verran tietoa: erityisesti oireet kiinnostivat minua, hoidosta nyt puhumattakaan. Täällä  oli mielestäni oikein hyvä ja ytimekäs kirjoitus aiheesta. Herolla oireita ovat olleet:

  • Aamuöinen heräily (ruokailusta noin 6h)
  • Levoton paikan vaihtaminen
  • Suun lipominen, ilman nieleskely, mässytys
  • Tassujen lipominen
  • Vatsan lorina
  • Röyhtäily
  • Runsas juominen
Itse tein näistä närästysdiagnoosin ja yritän nyt ensin kotikonstein päästä vaivasta voitolle ennen eläinlääkäriin ryntäämistä. Koira ei ole mitenkään kivulias, se voi hyvin ja vaivaa esiintyy lähinnä öisin, kerrallaan noin 30-60min ajan. Närästykselle tyypillistä on vaivan esiintyminen erityisesti pidemmän levon jälkeen tai sen aikana.



Närästyksen alkusyy voi olla melkein mikä tahansa, mutta ruokaan ja ruokintaan se usein liittyy. Nauta, rasvainen ruoka, raaka liha ja viljat tuntuivat olevan aika yleisiä syitä, mitä nyt googlettelemalla löysin. Jokin ruoka-aine ei yksinkertaisesti sovi ja tästä aiheutuu närästystä. Närästykselle voi olla myös rakenteellisia ja muihin sairauksiin kytköksissä olevia syitä, joten jos vaiva ei helpota, on eläinlääkärin konsultaatio tarpeen.

Netistä penkoessani löysin kokeiltavien kotikonstien listaan nämä:
  • Maitohappobakteerit
  • Eliminaatiodietti/oletettavasti närästystä aiheuttavien ruoka-aineiden karsiminen
  • Useat ruoka-annokset
  • Happamat maitotuotteet
  • Antepsin tai muu suojaava ja happoisuutta vähentävä lääke kuuriluontoisena
  • Puruluut pannaan
  • Ei lihaa ja nappulaa samalla aterialla

Itse lähdin nyt omaan tyypilliseen tapaani "kaikki tai ei mitään" keinoin selättämään oireita. Ensinnäkin vaihdoin ruoan kana-riisi pohjaisesta lammas-perunaan. Toisekseen keittelin ison satsin yrjölänpuuroa, jota annan iltaisin ainoana ruokana lihan kanssa. Lihat kypsensin puuron mukana, jotta ärsytystä olisi mahdollisimman vähän.Apteekista hain Antepsinia, jota meinaan syöttää pari viikkoa kuuriluontoisesti ennen ruokintaa. Iltaruokaan isona osana kuuluu myös nyt piimä, sillä happamien maitotuotteiden pitäisi auttaa asiaan, samoin maitohappobakteerien. Hero saa jo ruoan kaksi kertaa päivässä, joten ruokintakertoihin en puutu.

Tavoitteena olisi saada Antepsinilla maha rauhoittumaan, illan puurolla yöksi mahdollisimman lempeää ja sulavaa ruokaa ja AB piimästä maitohappoa ja happamuutta. Myös nappulan proteiinin ja hiilihydraatin lähteen vaihtaminen on siis kokeilussa, mutta nappulamerkki olisi mennyt vaihtoon joka tapauksessa. Katsotaan siis onko näistä apua ja jos on, niin pikkuhiljaa voi jättää illan puuron pois ja siirtyä taas 50%/50% ruokintaan. Jos tämä ei sovi mahalle, pitänee tarjota nappulat ja lihat eri aterialla.

Kokeillaan kuinka käy!

torstai 4. joulukuuta 2014

Tähystys sterilaatio

Otsikon kanssa painin tovin jos toisenkin, koska minun mielestäni tuo sanahirviö on yhdyssana, mutta Googlen mukaan ei. No, asiaan...

Hämeenlinnan Animagissa on vuoden loppuun asti voimassa tarjous, jossa tähystämällä tehty sterilaatio maksaa normaalin avoleikkauksen verran. Onhan se siltikin huomattavasti hintavampi kuin normaali avoleikkaus esimerkiksi kunnallisella eläinlääkärillä, mutta tutkittuani aihetta lähemmin päädyin tähystykseen. Fannyn kokoiselle (40,8kg) koiralle tähystämällä tehty leikkaus maksoi lääkkeineen ja kaulureineen 576e. Kunnallisella avoleikkaus olisi kustantanut 370e.

Tähystyksessä koko vatsan avaamisen sijasta tehdään vain kaksi pientä (n. 2cm tai alle) viiltoa alavatsaan, joiden kautta poistetaan munasarjat. Kohtu jää, mutta hormonitoiminnan muuttuessa se surkastuu ja kohtutulehduksen riski on olematon. Tähystyksen on tutkittu olevan huomattavasti kivuttomampi kuin avoleikkauksen, eikä jälkilääkityskään ole yhtä vahva kuin normaalissa avoleikkauksessa. Kaiken kaikkiaan toimenpiteen pitäisi siis olla pienempi, aiheuttaa paljon vähemmän kudosvauriota ja kipua ja toipumisen pitäisi olla nopeaa.

Toinen mistä sain aika paljon lisätietoa (kiitos Sanna!) oli anestesian laatu. Kunnallisella on käytössä iv anestesia, eli lääkettä lasketaan suoneen koko toimenpiteen ajan. Poistuessaan iv aineet kuormittavat maksaa ja munuaisia. Kunnallisella myös useinmiten lääkäri leikkaa yksin, eli varsinaista anestesiavalvontaa ei ole. Klinikalla taas käytössä on inhalaatioanestesia, eli koira hengittää ainetta putken kautta ja lääke poistuu samaa kautta kuormittamatta sisäelimiä. Klinikalla myös toimenpiteessä on mukana hoitaja, joka valvoo anestesiaa koko toimenpiteen ajan. Vaikka en usko koiralle välttämättä aiheutuvan kovin suurta haittaa iv anestesiastakaan, halusin silti valita turvallisemman vaihtoehdon kun sellainen oli tarjolla.

Kolmas asiaan vaikuttanut tekijä oli heräämö. Vein Fannyn 11 aikoihin klinikalle ja hain 15 jäkeen töistä päästyäni. Sain autoon kännisen, mutta hereillä olevan ja iloisen koiran. Fanny sai siis heräillä valvotusti heräämössä lämpöpatjalla, kun taas kunnallisella olen Hillaa hakiessani saanut täysin syvässä unessa olevan palelevan koiran, joka heräsi illalla myöhään, vaikka leikkaus tehtiin samoihin aikoihin kuin Fannyllakin. Liekö anestesian laadulla eroa heräämiseen, mutta ero oli kyllä valtava! Siinä missä Hilla leikkauksen iltana pissi alleen umpiunessa ja tärisi horkassa kaikista lämpövirityksistä huolimatta, nyt meillä sohvalla nuokkui hyvässä soosissa oleva, mutta iloinen ja ruokahalultaan varsin normaali koira joka kävi omin jaloin pissalla.

Toimenpiteeseen olen siis erittäin tyytyväinen, mutta paraneminen ei ole ihan mennyt oppikirjan mukaan. Fanny oli jo leikkauksessa osoittanut olevansa todella vuotavaista sorttia, eli meitä varoiteltiinkin, että leikkaushaavat saattaisivat illalla vuotaa kotona jonkin verran. Kuulemma vatsanpeitteet vuotivat tavallista reilusti enemmän. Illalla mitään vuotoja ei ollut, mutta paraneminen siitä eteenpäin oli hiukan hitaanlaista.

Taaempi ja rumempi haava pahimmillaan. Ei tulehtunut, mutta kostea ja erittävä.

Ei hyvä, ei hyvä


Fannyn mielestä hän itse tosin oli täysin terve ja se ei voinut ymmärtää, miksi se ei saanut riehua Heron kanssa pihalla. Yleisvointi oli hyvä, mutta haavat erittivät viikon päästä leikkauksesta edelleen ja olivat hiukan auki. Hoitona oli huuhtelua haalealla vedellä kaksi kertaa päivässä (useamminkin jos ehtii), ilma ja Vetramil-suihke. Kuusi päivää leikkauksesta kävimme Animagissa näytillä ja saimme varmuuden vuoksi antibiottikuurin, jotta haavat eivät tulehtuisi. Ne eivät siis vielä olleet tulehtuneet, mutta eivät parantuneetkaan täysin. Kyseessä oli ilmeisesti lankareaktio, eli iho reagoi tikkeihin ikäänkuin ne olisivat jokin vierasesine ja yritti puskea niitä pihalle.

Muutama päivä lisää suihkuttelua, lääkettä ja hoivaa ja voila, haavat olivat ummessa! En uskalla edes kuvitella millainen rumba olisi ollut avoleikkauksen haavan kanssa, kun Fannyn iho selvästi on herkkä reagoimaan ja erittämään...

Missään vaiheessa haavat eivät potilasta itseään kiinnostaneet, mutta kauluria pidin silti niin kauan kun haavat olivat auki.

Nyt pihalla reuhaa täysin parantunut neitokainen, jossa operaatiosta muistuttavat ainoastaan eläinlääkärin ajelemat villit kuviot karvassa :)