sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
torstai 15. maaliskuuta 2012
Haukkuuko ne jo ruotsiksi?
Tätä on kyselty minulta moneen otteeseen ;) Ei ne taida vielä haukkua, mutta muuten elämä alkaa asettua pikkuhiljaa uomiinsa täällä semilandella. Helsingissä asuville me asumme edelleen maalla, kun taas minä edelleen haukon henkeäni ihmetyksestä, kun kauppaan ja "keskustaan" (Nikkilän keskustasta ei voi puhua keskustana ilman lainausmerkkejä) pääsee kävellen! Toinen ainaisen hämmästelyn aihe on julkinen liikenne, joka kulkee jopa useammin kuin muutaman kerran vuorokaudessa, huisia! Näin nopeasti sitä entinen vantaalainen maalaistui, ja tottui hämäläiseen elämänmenoon. Nyt neljän vuoden hämäläisyyden jälkeen tämä Sipookin tuntuu vilkkaalta ja ihmispaljouden värittämältä paikalta. Niin sitä näkemykset muuttuu.
Yksi ehdoton miinus täällä kyllä Tuuloksen loputtomiin metsiin nähden on, ja se on toisten koirien suoranainen armeija, joka partioi kaduilla aamusta iltaan. Koiria tulee vasemmalta ja oikealta, edestä ja takaa. Meidän maalaiskoirille on ollut todellinen kulttuurishokki tämä lajitoverien määrän räjähdysmäinen kasvu, ja tosiaan sekä käytöstavat, että aivot ovat jäänet Tuulokseen. Hävettää. Ei muuta kuin ihan alusta asti koulutusta, ja kuonopantakuuria siihen asti, ettei vastaantuleva koira ole enää se maailmankaikkeuden ja universumin ihmeellisin, upein ja suurin asia.... Ja nämä koirat siis osaSI kävellä remmissä ennen muuttoa, ja tokoakin on treenailu aktiivisesti. Silti emäntä saa hävetä silmät päästään lenkeillä. Mahtavaa!
Kaikeksi onneksemme olemme löytäneet jo rauhallisempiakin lenkkireittejä, ja hankikannon turvin on päästy pelloille spurttaamaan pahimpia höyryjä pois. Nyt vielä kun jaksaisi alkaa paikallistamaan lähimaaston koirakerhoja ja treenipaikkoja, niin alkaisi koiraelämä todella päästä vauhtiin.
Kaiken kaikkiaan en voi kuin ihmetellä koirien suhtautumista koko muuttoon: remmihulabaloota lukuunottamatta kaikki on mennyt luvattoman hyvin, ja muutosta ei ole aiheutunut koirille ainakaan näkyvää stressiä tai painetta lainkaan. Osan voi laskea varmaan sen piikkiin, että koirat ovat seilanneet mukanamme niin kesämökeillä kuin sukuloimassakin, joten uudet paikat eivät ole vieras asia kummallekkaan koiralle.
Jospa siis nyt voisi istua alas, nauttia järjestyksessä olevasta uudesta kodista, luoda katsaus lenkin väsyttämiin sohvalla torkkuviin koiriin, vetää syvään henkeä ja hymyillä. Hyvinhän tämä kaikki on mennyt :)
Hyvää kevättä niin uusille kuin vanhoillekkin lukijoille ja kävijöille!
Yksi ehdoton miinus täällä kyllä Tuuloksen loputtomiin metsiin nähden on, ja se on toisten koirien suoranainen armeija, joka partioi kaduilla aamusta iltaan. Koiria tulee vasemmalta ja oikealta, edestä ja takaa. Meidän maalaiskoirille on ollut todellinen kulttuurishokki tämä lajitoverien määrän räjähdysmäinen kasvu, ja tosiaan sekä käytöstavat, että aivot ovat jäänet Tuulokseen. Hävettää. Ei muuta kuin ihan alusta asti koulutusta, ja kuonopantakuuria siihen asti, ettei vastaantuleva koira ole enää se maailmankaikkeuden ja universumin ihmeellisin, upein ja suurin asia.... Ja nämä koirat siis osaSI kävellä remmissä ennen muuttoa, ja tokoakin on treenailu aktiivisesti. Silti emäntä saa hävetä silmät päästään lenkeillä. Mahtavaa!
Kaikeksi onneksemme olemme löytäneet jo rauhallisempiakin lenkkireittejä, ja hankikannon turvin on päästy pelloille spurttaamaan pahimpia höyryjä pois. Nyt vielä kun jaksaisi alkaa paikallistamaan lähimaaston koirakerhoja ja treenipaikkoja, niin alkaisi koiraelämä todella päästä vauhtiin.
Kaiken kaikkiaan en voi kuin ihmetellä koirien suhtautumista koko muuttoon: remmihulabaloota lukuunottamatta kaikki on mennyt luvattoman hyvin, ja muutosta ei ole aiheutunut koirille ainakaan näkyvää stressiä tai painetta lainkaan. Osan voi laskea varmaan sen piikkiin, että koirat ovat seilanneet mukanamme niin kesämökeillä kuin sukuloimassakin, joten uudet paikat eivät ole vieras asia kummallekkaan koiralle.
Jospa siis nyt voisi istua alas, nauttia järjestyksessä olevasta uudesta kodista, luoda katsaus lenkin väsyttämiin sohvalla torkkuviin koiriin, vetää syvään henkeä ja hymyillä. Hyvinhän tämä kaikki on mennyt :)
Hyvää kevättä niin uusille kuin vanhoillekkin lukijoille ja kävijöille!
 |
| Uusia lenkkimaastoja auringonvalossa |
 |
| Sipoolaistuneet rontit maisemapaikalla |
 |
| No hei vaan sinnekkin! |
 |
| Tytöt tietää koska pitää poseerata ;) |
 |
| Meneekö tuolla pupu? |
 |
| Kaikkea sitä löytyykään maastosta |
 |
| Rasittava teinikoira |
 |
| Höyryjen päästelyä |
 |
| Kantohanki! |
 |
| Kevätposeeraus |
 |
| Sainpas! |
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Hälsningar från Sibbo!
Nyt alkaa tavarat vihdoin olemaan paikoillaan, ja nettikin on saatu pelittämään! Koirat olivat itse muuttopäivän vanhemmillani Vantaalla hoidossa, sillä varsin avuliaat rhodet eivät ole paras mauste muutenkin hektiseen muuttopäivään. Koirat kuitenkin hain jo heti samana iltana uuteen kotiin meidän kanssamme ensimmäistä yötä viettämään, ja koirat olivatkin todella "järkyttyneitä" tästä paikanvaihdosta: Hilla haisteli paikat ja sammui matolle, Hero ei jaksanut edes haistella, vaan sammahti sohvalle. Rankkaa näytti olevan ;-) Tämän jälkeenkään ei koirilla ole ollut niin maan minkäänlaisia ongelmia Sipoolaistumisen kanssa, joten sorry Cesar Millan, meillä sopeuduttiin uuteen asuinympäristöön myös ilman sitä suositeltua 3 tunnin lenkkiä.
Pieni stressi on ollut uusien lenkkimaastojen kartoittamisesta, sillä alue on siltä kannalta katsottuna vierasta. Koiratkin luonnollisesti laittavat parastaan lenkeillä, ja käyttäytyvät kuin sirkusapinat kun vieraita koiria tulee noin 150% enemmän vastaan kuin Tuuloksen metsissä. Eivätköhän nuo totu nopeasti, mutta kyllä on ilo katsoa Heroa joka ulisee ja riehuu koko voimallaan, kun vieras koira kävelee vastaan. Nuori herra ei meinaa pysyä nahoissaan lainkaan, ja kaikki mahdolliset käytöstavat ja järjen hivenet jäivät ilmeisesti Tuulokseen. Kylläpä emäntää naurattaa.
Koiria siis alueella riittää, mutta lenkkimaastojakin on onneksi hyvin tarjolla. Jääkauden olosuhteet tosin ovat blokanneet ison osan potentiaalisista reiteistä, joten kevättä odotellessa :) Hillalla on nyt pidetty satunnaisesti sitruunapantaa, ja teho on kyllä ilmeinen. Lupaamani kokeilupostaus tullee lähiaikoina, kunhan saan istuttua alas ja näpyteltyä sen valmiiksi. Lyhyestä virsi kaunis, eli tiivistelmänä: Sitruunapanta toimii, ja hyvin toimiikin.
Tänään olimme Vantaalla Ressun luona leikkimässä, joten siitä aurinkoisia kuvia:
Pieni stressi on ollut uusien lenkkimaastojen kartoittamisesta, sillä alue on siltä kannalta katsottuna vierasta. Koiratkin luonnollisesti laittavat parastaan lenkeillä, ja käyttäytyvät kuin sirkusapinat kun vieraita koiria tulee noin 150% enemmän vastaan kuin Tuuloksen metsissä. Eivätköhän nuo totu nopeasti, mutta kyllä on ilo katsoa Heroa joka ulisee ja riehuu koko voimallaan, kun vieras koira kävelee vastaan. Nuori herra ei meinaa pysyä nahoissaan lainkaan, ja kaikki mahdolliset käytöstavat ja järjen hivenet jäivät ilmeisesti Tuulokseen. Kylläpä emäntää naurattaa.
Koiria siis alueella riittää, mutta lenkkimaastojakin on onneksi hyvin tarjolla. Jääkauden olosuhteet tosin ovat blokanneet ison osan potentiaalisista reiteistä, joten kevättä odotellessa :) Hillalla on nyt pidetty satunnaisesti sitruunapantaa, ja teho on kyllä ilmeinen. Lupaamani kokeilupostaus tullee lähiaikoina, kunhan saan istuttua alas ja näpyteltyä sen valmiiksi. Lyhyestä virsi kaunis, eli tiivistelmänä: Sitruunapanta toimii, ja hyvin toimiikin.
Tänään olimme Vantaalla Ressun luona leikkimässä, joten siitä aurinkoisia kuvia:
 |
| Mr. Kevät |
 |
| Kovasti tapahtuu taas jotakin |
 |
| Pojat |
 |
| "Mitä sää sanoit?" |
 |
| Ressu hammaslääkärillä |
 |
| Oh no, potilas yrittää karkuun! |
 |
| Tule takaisin! |
 |
| Uudet manttelit saapuivat postista, ja nyt kelpaa Hillankin ulkoilla kun mantteli on yhtä kokoa isompi |
 |
| No comments |
 |
| Kotona |
 |
| Raatoutunut eläin |
 |
| Päiväuniaika :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)