Tätä on kyselty minulta moneen otteeseen ;) Ei ne taida vielä haukkua, mutta muuten elämä alkaa asettua pikkuhiljaa uomiinsa täällä semilandella. Helsingissä asuville me asumme edelleen maalla, kun taas minä edelleen haukon henkeäni ihmetyksestä, kun kauppaan ja "keskustaan" (Nikkilän keskustasta ei voi puhua keskustana ilman lainausmerkkejä) pääsee
kävellen! Toinen ainaisen hämmästelyn aihe on julkinen liikenne, joka kulkee jopa useammin kuin muutaman kerran vuorokaudessa, huisia! Näin nopeasti sitä entinen vantaalainen maalaistui, ja tottui hämäläiseen elämänmenoon. Nyt neljän vuoden hämäläisyyden jälkeen tämä Sipookin tuntuu vilkkaalta ja ihmispaljouden värittämältä paikalta. Niin sitä näkemykset muuttuu.
Yksi ehdoton miinus täällä kyllä Tuuloksen loputtomiin metsiin nähden on, ja se on toisten koirien suoranainen armeija, joka partioi kaduilla aamusta iltaan. Koiria tulee vasemmalta ja oikealta, edestä ja takaa. Meidän maalaiskoirille on ollut todellinen kulttuurishokki tämä lajitoverien määrän räjähdysmäinen kasvu, ja tosiaan sekä käytöstavat, että aivot ovat jäänet Tuulokseen. Hävettää. Ei muuta kuin ihan alusta asti koulutusta, ja kuonopantakuuria siihen asti, ettei vastaantuleva koira ole enää se maailmankaikkeuden ja universumin ihmeellisin, upein ja suurin asia.... Ja nämä koirat siis osaSI kävellä remmissä ennen muuttoa, ja tokoakin on treenailu aktiivisesti. Silti emäntä saa hävetä silmät päästään lenkeillä. Mahtavaa!
Kaikeksi onneksemme olemme löytäneet jo rauhallisempiakin lenkkireittejä, ja hankikannon turvin on päästy pelloille spurttaamaan pahimpia höyryjä pois. Nyt vielä kun jaksaisi alkaa paikallistamaan lähimaaston koirakerhoja ja treenipaikkoja, niin alkaisi koiraelämä todella päästä vauhtiin.
Kaiken kaikkiaan en voi kuin ihmetellä koirien suhtautumista koko muuttoon: remmihulabaloota lukuunottamatta kaikki on mennyt luvattoman hyvin, ja muutosta ei ole aiheutunut koirille ainakaan näkyvää stressiä tai painetta lainkaan. Osan voi laskea varmaan sen piikkiin, että koirat ovat seilanneet mukanamme niin kesämökeillä kuin sukuloimassakin, joten uudet paikat eivät ole vieras asia kummallekkaan koiralle.
Jospa siis nyt voisi istua alas, nauttia järjestyksessä olevasta uudesta kodista, luoda katsaus lenkin väsyttämiin sohvalla torkkuviin koiriin, vetää syvään henkeä ja hymyillä. Hyvinhän tämä kaikki on mennyt :)
Hyvää kevättä niin uusille kuin vanhoillekkin lukijoille ja kävijöille!
 |
| Uusia lenkkimaastoja auringonvalossa |
 |
| Sipoolaistuneet rontit maisemapaikalla |
 |
| No hei vaan sinnekkin! |
 |
| Tytöt tietää koska pitää poseerata ;) |
 |
| Meneekö tuolla pupu? |
 |
| Kaikkea sitä löytyykään maastosta |
 |
| Rasittava teinikoira |
 |
| Höyryjen päästelyä |
 |
| Kantohanki! |
 |
| Kevätposeeraus |
 |
| Sainpas! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti