Olohuoneessa voi iltaisin tanssia vaikka ripaskaa alasti, koska ikkunoiden takana on oma metsä. Onpahan rusakoille viihdettä! Omaa metsää nyt ei ole kuin nimeksi (5000m2), mutta on siinä jo vannoutuneelle anti-viherpeukalolle ihmettelemistä, että kun jotakin tarttis tuollekin keväällä tehdä. No onneksi kevääseen on pitkä aika. Tai no ei oikeastaan ole. Apua....
Koirat ovat ottaneet muuton varsin lunkisti, sillä olimmehan yli kuukauden likimain päivittäin talolla remontoimassa sitä ennen muuttoa. Talo ja lenkkimaastot siis tulivat koirillekin tutuiksi, joten muutos ei ollut niin radikaali kuin yleensä muutoissa. Muutoista puheenollen, niitä on tullut nyt tehtyä niin monta, että nyt saa riittää. Tämä talo on ostettu sillä ajatuksella, että tässä asutaan ja sillä hyvä. Toivottavasti niin onkin, eikä mitään ikäviä yllätyksiä tule matkan varrelle.
Pihaa ei valitettavasti ole vielä aidattu, joten koirat eivät saa vapaana viipottaa kuin metsässä. Pihan toisella laidalla naapureina kun asustavat poni, hevonen, lampaita, vuohi, kaneja..... Eli varsin mielenkiintoinen eläimistö koirien kannalta. Itse pyydetty pääsiäislammas? Nou tänkjuu. Naapurisopu ei välttämättä taipuisi siihen. Tosin koirien lammasinnostuksesta en osaa vielä sanoa, koska bäät eivät ole ulkoilleet näkyvästi ainakaan meidän ohittaessamme naapurin tiluksia. Ponille ja hevoselle sen sijaan pitää urista karvat pystyssä, mokomat pedot!
Metsään ja pelloille on meiltä reittiä vaihdellen matkaa 2 - 10min riippuen siitä, kuinka syvälle omaan yksinäisyyteen haluaa. Kymmenessä minutissa on jo oikeasti metsässä, eikä tarvitse silmä kovana vahdata koska eteen hyppää ihminen, koira, hevonen tai joku muu elävä. Tarvitseeko edes mainita, että koirat nauttivat täysin rinnoin? Tarvitseeko mainita sitäkään, että niin tekee emäntäkin?
Sisällä alkaa näyttää jo ihmisasunnolta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti