Jyväskylä KV ja ensilumet!

Lauantaina aamupissalle menossa olevia koiria odotti järkytys: Maa oli täynnä valkoista, kylmää ja märkää möhnää, joka palelsi varpaissa ja maistuikin aika mitäänsanomattomalle. Hilla jo muutaman talven nähneenä pääsi ajatuksesta yli nopeasti, mutta vasta yhden talven nähnyt (ja ilmeisen huonomuistinen) Hero-lapsi ihmetteli, maisteli ja heitteli lunta ihmeissään. Alkulenkin Hero nosteli käpäliään surkeana ja maisteli lunta aina ohimennen, mutta kotiin palatessa se otti jo lumesta ilon irti juosten ja peuhaten minkä jaksoi.

Kauaa ei Hero ehtinyt lumesta riemuita, kun auto kohti Jyväskylän KV näyttelyä starttasi klo 7:45. Täytyy ihmisen olla hiukan päästään vialla, kun vapaapäivänään herää klo 6:15 ja lähtee ennen kahdeksaa ajelemaan reilua 150 kilometriä kamalia pikkuteitä. Kaksi tuntia vierähti tien päällä (olen varmaan jokaisessa kamerassa välillä HML-JKL, toivottavasti oli tukka hyvin enkä puhunut puhelimeen samaan aikaan, saati selaillut kahdella kädellä nettiä etsiessäni parkkihallin osoitetta), vaikkakin meinasi mennä lähtiessä jännäksi, kun jo valmiiksi tiukka aikataulu oli laskettu eniron antaman 1h 59min arvion mukaan, ja navigaattori sanoo lähtiessä 2h 35min.
Todellisuudessa matkaan meni se n. 2h, mutta saatoin ajaa kesärajoitusten mukaan..

Tassuja palelee!

Rhodeihmisen tunnistaa jo ovella ;)

Onks siellä kylmä?

Hilla pysyy lumettomalla alueella terassia

Hurtan toppamantteli

No, ajoissa oltiin Jyväskylässä ja avulias navini opasti minut oikealle kadulle jonka varrella parkkihalli on, mutta siihen tyssäsi se apu, kun navi oletti minun löytävän parkkihallin ihan itse (katunumeroita en nähnyt, enkä kylttejä ja tie oli valtavan pitkä ja siitä lähti sivuteitä joka suuntaan). Muutaman voimasanan ja uukkarin jälkeen auto saatiin halliin, ja ilokseni sain raahata kahta laukkua, näyttelyhäkkiä ja kaikesta innoissaan olevaa koiraa näyttelypaikalle n. 700m matkan, joka sisälsi portaita ja kadunylityksiä ja ahtaita menoaukkoja. Näyttelypaikalla sain häkin pystyyn ja sitten avulias näyttelynohjaaja tuli radiopuhelimensa kanssa opastamaan meitä häkkien sijoittelussa huitoen suuntia, ja vahingossa samalla kalauttaen Heroa radiopuhelimella päähään. Hero säikähti toki kovasti kun vieras mies mätkii radiopuhelimella, ja minä olin asiasta erityisen iloinen, koska näyttelyn tummapukuinen miestuomarikin tulisi todennäköisesti Herolle olemaan jännä paikka ilmankin kehän ulkopuolella päähän muksivia äijiä. Noo, mentiin sitten pahoillaan olevaa miestä nuuskimaan, ja asia näytti Heron puolelta olevan ihan ok.

Kehässä tummapukuinen herra olikin hiukan pelottava, mutta kaikki meni loistavasti mittatikun kaivamiseen saakka. Tuomari sohelsi tikun kanssa jotenkin tavallista isoeleisemmin ja kauemmin, ja Hero päätti homman olevan vähintäänkin epäilytävää, ja päätti peruutella tikun alta pois. Jokin lukema kuitenkin saatiin, eikä tuomari pistänyt pahakseen episodia, koska muuten käyttäytyminen oli moitteetonta. Tuloksena oli JUN ERI1, SA ja VASERT! Tyytyväinen oli emäntä vaikkei PU kehässä sijoitusta tullutkaan, hieno poika :)

Arvostelu:
"Ikäisekseen vahvarakenteinen. Maskuliininen pää. Hyvät lavat. Hieman pysty olkavarsi. Riittävät takakulmaukset. OK Ridge. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella"
Tuomarina toimi Harri Lehkonen (joka muuten 5kk ikäistä Heroa moitti pulskaksi silloin aikanaan ;) ).

Hillalle tilaamani Hurtan toppamantteli saapui, ja Hero tässä näyttää minkälainen kapistus ko. takki on. Hyvän tuntuinen ja mallinen, mutta lämmittämisvolyymi ainakin näin käsituntumalta häviää Pompalle 6-0. Pompassa myös reisien lämmitys toimii paljon paremmin, mutta kyllä Hilla tällä pärjää paukkupakkaset - ainakin aluspuvun kanssa.

Huomenna menemme molempien tomppelien voimin tokotreeneihin. Uusi kurssi alkoi viime maanantaina, ja minä tietenkin autuaasti unohdin asian... Eli nyt taas treenitauon jälkeen ensimmäistä kertaa tulille, jippii!