tiistai 27. joulukuuta 2011

Ai mikä talvi?

Käytiin koirien kanssa juuri aamusuihkussa metsässä. Ilma oli kuin sellainen normi kesäkuun alun sadepäivä: Vettä satoi kaatamalla ja lämpötila huiteli jossakin +7 asteen paremmalla puolella. Noh, isäntä hihkuu innoissaan öljynkulutuksen pysymisestä normilukemissa, koiria ei tarvitse pahemmin pukea ja nurmikko loistaa vihreänä pihamaalla. Siitä huolimatta emäntä on nyreissään, koska käsittääkseni aikaväli joulukuu-helmikuu kuuluu vuodenaikaan nimeltä talvi. Ei alkukevät, eikä loppusyksy. Hyvänä puolena tosin mainittakoon metsäteiden ja muiden metsäreittien helppokulkuisuus, koska viime talvena kinokset estivät suurimmalle osalle metsäreiteistä menon kokonaan.

"Kaamee muija. Ensin jouduttiin ulkoilemaan kaatosateessan, ja nyt joudutaan pitämään näitä naurettavia viittoja"


Pyhät vietimme ihan kotosalla, eikä mitään sen suurempia tapahtunut. Koirat nauttivat taas koko poppoon kotona olemisesta, ruoan kerjäämisestä ja kaikenlaisesta yleisestä liiallisesta läheisyydenkaipuusta, joka ilmeni syliin tuppautumisella ja isäntäväen ruokien hyvin läheisenä tarkasteluna. Sitten taas mentiin loukkaantuneena sohvalle murjottamaan, kun ajettiin ruokapöydän ääreltä pois. Kummaa väkeä!

Löysin netistä tämän ridgeback-pilakuvan, aika osuva ;) Tai no ei se mikään pilakuva ole, ihan arkeahan se esittää...

Pic website&copyrights: http://drawthedog.net/2010/08/nothing-to-see/

Koirat taas joutuvat palaamaan (entistä ankeampaan) arkeen, kun minä kuukauden loman jälkeen menen takaisin töihin. Uusi työpaikka sijaitseekin 108km päässä, eli matkaa tulee enemmän. Tarkalleen ottaen 82km enemmän entiseen työhön nähden. No, onneksi perheessä on kaksi aikuista, ja isäntä saakin käydä ainakin pissattamassa koirat ennen kuin ehdin kotiin ja lenkille. Hyvänä puolena mainittakoon koirien kannalta mahdolllisuus "mummolaan" menoon, eli todennäköisesti yövyn osan viikosta vanhempieni luona Vantaalla, jolloin koiratkin pääsevät sinne päivähoitoon ja leikkimään Heron " ihan kaikista ihanimman kaverin" Ressun kanssa ;)


Ylhäällä video siitä, millaisia meidän metsälenkkimme usein ovat. Eli koirat juoksevat reikä päässä edes takaisin, välillä vedetään happea ja taas mennään. Usein osa lenkistä mennään remmissä ja sitten pidetään sekoilutaukoja, joiden aikana emännän rooli on lähinnä odotella ja väistellä suuntaan ja toiseen sinkoilevia likimain 40kg painoisia ohjuksia. Suurimpaan osaan metsälenkkejä sisältyy myös ainakin yksi "namijälki", eli koirat odottavat ja tallaan niille noin 500m kiemurtelevan ja vaikeassa maastossa kulkevan jäljen, jolle tiputtelen nakkeja. Jäljen ajettuaan ja nakit imuroituaan ovat koirat paljon rauhallisempia, kun nenän ja aivojen (niin minkä..??) käyttö on vienyt voimia päättömästä kaahauksesta hyötykäyttöön.

2 kommenttia:

  1. Ensimmäinen kappale on ihan kuin meillä :D Minä odotan lunta ja pakkasta, ukko on onnessaa ku on lämmintä!

    Hyvä vinkki meillekkin tuo namijälki metsässä. Yleensä tulee vain kotona piiloteltua nappuloita! En sitten tiedä löytäskö tuo minun pöljäni niitä, ku sisälläkin välillä tuntuu jäävän vaikka keskelle olkkarin lattiaa :P

    VastaaPoista
  2. Meilläkin Herolla meni aikansa, kunnes hoksasi alkaa käyttää nenäänsä ;) Aluksi talloi iloisesti kaikki namit :D

    VastaaPoista