Onko asuinpaikalla väliä?

Tätä kysymystä olen joutunut nyt pohdiskelemaan, nimenomaan koirien näkökannalta. Sekä Hilla, että Hero ovat nuoruutensa ensimmäiset vuodet (no, Hero ensimmäisen ja risat) viettäneet maalla. Ihan oikeasti maalla, eli talon nurkalta pääsi uskomattomille metsäreiteille jossa koirat saivat lönkötellä vapaana, nuuskia jäniksen hajuja ja juosta kilpaa. Toisia koiria näkyi harvoin, asfaltilla ei tarvinnut montaa kymmentä metriä päivässä kävellä ja uimaan pääsi naapurijärveen. Silloin ajattelin, etten ikinä koskaan vie koiriani pois täältä ja näistä ihanteellisista olosuhteista, jotka mahdollistavat täysipainoisen liikunnan ja vapauden.

No, elämä harvoin menee ihan käsikirjoituksen mukaisesti, eli työ vein auton keulan aluksi päivittäin Tuuloksesta Keravalle ja takaisin (110km suunta, pahin talvikeli, pikkutietä ja motaria) ja lopulta minun totaalisen väsymykseni ja käytännön elämän kannalta oli aika muuttaa Sipooseen. Sipoo siksi, että se sattui olemaan ainoa paikkakunta, jossa oli rauhallista koirien kannalta JA tarvitsemamme kaltainen vuokra-asunto vapaana. Sipoossa välimatka työhöni lyheni kahteentoista kilometriin, mieheni sai työpaikan firmasta jossa aiemmin oli Vantaalla asuessamme ja niin alkoikin taas totuttelu elämään "ihmisten ilmoilla".

Uimassa Lammin Untulanrannalla, kesä 2011

Sipoon asunto oli alusta alkaen väliaikainen ratkaisu, sillä vuora lämityskuluineen on huikea. Sipoossa kuitenkin on tilaa, peltoa ja metsää, eli meillä oli tavallaan jokseenkin pehmeä lasku taas cityelämään. Koirat eivät olleet moksiskaan muutosta, mutta remmilenkeistä tuli helvettiä. Kumpikaan ei ollut tottunut "kurinalaiseen" remmikävelyyn tien laitaa pitkin, eikä varsinkaan vasemmalta ja oikealta tuleviin koiriin. Hillan kimppuun kävi viime kesänä kaksi kertaa koira, joten Hillalla on vielä omat ongelmansa toisten koirien kanssa. Herolla jäi niin korvat kuin käytöstavatkin Tuulokseen, ja vastaantulijoista kiihdytään sellaisiin lukemiin, että jää hiukkaskiihdytinkin kirkkaasti kakkoseksi. Masentavaa. Miten minun tokossa kolunneet, monessa liemessä keitetyt, sosiaalistetut ja kiltit koirani käyttäyvät näin?

Sipoossa olen koko ajan kaivannut sitä, että voin vain päästää koirat irti ja antaa mennä. Olenkin löytänyt joitakin rauhallisia paikkoja tähän, mutta niissä minä seison ja vahdin koiria, eli ei puhettakaan pitkistä lenkeistä ilman remmejä. Tähän on vain totuttava, ja olemme käyneet usein vanhemmillani Vantaalla leikkimässä isolla pihalla Ressu-nahkacollien kanssa, jotta korat saisivat juosta, juosta ja juosta sydämensä kyllyydestä. Silti se jokin puuttuu.

Vauhtia ja tilaa piisasi

Remmikävelyä olemme treenanneet nyt ahkerasti, tulokset ovat jokseenkin kyseenalaisia, mutta suunta on toivottavasti oikea. Vielä kun saamme nyt uuden muuton Vantaalle pakettiin, riittää minullakin niin henkistä kuin fyysistä energiaa koirien aktiivisempaan treenaamiseen. Nyt olemme lähinnä tehneet vain välttämättömimmät, eli kunnon lenkit päivittäin ja edes jonkilaiset aktivoinnit pihalla. En jaksa enkä kykene tässä muuton hääräämisessä nyt enempään.

Kuten sanottu, nyt on suuntana Vantaa. Muutamme nykyistä vielä hiukan isompaan asuntoon, joten tilaa on onneksi jonkin verran enemmän (94m2). Joku saattaa miettiä mihin kaksi aikuista tarvitsee noin isoa asuntoa, mutta koirat vievät yllättävän paljon tilaa. Koirille on myös oltava oma huone, joka rajataan muusta asunnosta portilla työpäivien ajaksi. Huoneessa askartelijaherra-Hero ei pääse toteuttamaan itseään, ja koirat voi tarvittaessa teljetä sinne esim. siivouksen ajaksi, tai jos kylään tulee lapsia tai arkoja vieraita. Myöskin kaksi 40 kiloista rötväkettä vie ihan jo olemassaolollaan tilaa. Sen huomaa eritoten keittiössä (missäs muuallakaan) kun häärit patojen ja kattiloiden kimpussa ja jaloissa makaa/pyörii/kiehnää/kerjää/palvoo/sekoilee kaksi karvaista apukokkia

Uudessa asunnossa on myös isohko aidattu piha, joten koirat saa taas omalle pihalle juoksemaan, ihanaa! Nykyisessä ei ole varsinaista omaa pihaa, vaan kaikkien käytössä oleva aitaamaton nurmialue. Pihalla voi vetäistä pienet tokot tuosta noin vaan lähtemättä varsinaisesti mihinkään, mikä on huomattava parannus nykyiseen. Uuden asunnon vieressä virtaa joki, johon Hero voi mennä pärskimään mielensä mukaan. Asunnolta pääsee isoihin ulkolumaastoihin (Kuusijärvi) nopeasti. Kunhan remmikävely saadaan kuntoon ihan oikeasti, tulee elämä olemaan jokseenkin helppoa. Löydän varmasti paikkoja pitää koiria irti ja koirani saavat liikuntaa, rakkautta ja aktiviteettia tarpeekseen.

Kuitenkaan sielläkään ei elämä ole samanlaista kuin Tuuloksessa. Silti kaipaan sitä, että voi seistä keskellä metsää kuulematta mitään muuta kuin lintujen laulun, ei autoja eikä ihmisiä. Kaipaan sitä, että voin katsoa kuinka koirat nauttivat elämästään täysin rinnoin. Kaipaan sitä kaikkea ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että toin koirani pois sieltä. Normaalia? En tiedä.

Asuinpaikalla on väliä.

Uusia tuulia, taas vaihteeksi

Rhodesialaiset saavat taas pakata pienet matkalaukkunsa, sillä muutto on taas edessä. Tällä kertaa suuntana on Vantaa, eli välimatka sentään ei ole pitkä edelliseen nähden. Vantaalla meitä odottaa rivarinpääty isohkolla omalla pihalla, ja kunnon metsämaastoihin on hyvin lyhyt matka. Eli eikun menoks taasen :) Muutto alkaa 27.7, joten ennustan pientä bloggaustaukoa heinä-elokuun vaiheeseen. Ei mitään kovin suurta taukoa tosin jouda pitämään, sillä syksyllä on taas paljon tapahtumia tulossa.

Hero

Tulevia tapahtumia päivittelin kalenteriinkin, eli tavoitteena on käydä pyörähtämässä loppukesän ja syksyn aikana kolmessa-neljässä näyttelyssä, sekä lonkka- ja kyynärkuvissa. Pientä päänvaivaa aiheutti kuvien tuoma 28vrk varoaika, joten ensin näyttelyt ja mahdollinen viimeisen sertin metsästys (Hero täyttää 2 vuotta elokuun 13. päivä) ja sitten kuviin. Jos kuvia en ottaisi, olisi suuntana ollut vielä Jyväskylä KV. Messarin Voittaja 2013 houkuttelisi, mutta katsotaan tilannetta lähempänä. Voittajasta nyt on turha odottaa mitään tuloksia, mutta onhan siellä ison maailman tuntua ;-)

Tämä vuosi 2012 on vilissyt silmissä aivan järkyttävää vauhtia. Alkuvuodesta uusi työ, muutto takaisin lähemmäs PK-seutua ja nyt taas muutto. Koirat ovat onneksi ottaneet lunkisti maisemanvaihdokset, tosin Heron remmikäytöstavat ovat edelleen Tuuloksessa. Tähän olenkin nyt tarttunut, ja projektina on ja tulee olemaan remmikäytöksen radikaali parantaminen. Ongelmana on ollut oma saamattomuuteni ja väsymykseni, sillä muutot, uuden työn paineet yms. ovat verottaneet voimia melkoisesti, ja koirien kanssa onkin menty sitten toisia koiria vältellen, sillä se on ollut se aidan matalampi kohta järjestelmälliseen koulutukseen verrattuna. Hero ei ole remmirähjä, se vaan kiihtyy vastaantulijoista aivan liikaa. Eiköhän tämä järjestelmällisellä koulutuksella saada hanskaan, vaikka Hero onkin varsinainen luupää mitä remmikoulutukseen tulee.

Koirapuistoilemassa Nikkilässä

Hillan maha on pysynyt ilahduttavan hyvässä kunnossa! Viimeksi ripulirientoja taisin siivota tammikuussa, joten puoli vuotta ilman pashaa on jo erävoitto. Kiitos kuulunee ruoalle (Brit Care), AB piimälle (joka ruokailun yhteydessä) ja ruokavalion valvomisena, eli ei epämääräisiä herkkuja, kuten oikeita luita jne, jotka vetävät pakin sekaisin. Toivottavasti tätä rataa jatkuukin, ja mahdollisimman pitkään!

Kesä

Toivotaan, että kaikki menee nappiin, muutto sujuu hyvin ja koirat kotiutuvat ilman ongelmia. Viimeksikin kotiutumiseen meni noin 10 minuuttia, joten samaa toivomme nyt ;)

Sadetakkeja

Aiemmin kirjoittelinkin koirien takeista koiramainen muotishow-tekstissä, mutta nyt voisi olla paikallaan esitellä tälle kesälle varsin sopivat vetimet, eli uudet sadetakit.
Sadesää ei suostunut esiintymään aidon oloisena taustaefektinä kuvissa, joten joudumme tyytymään auringonpaisteeseen.

RUKKA, sadetakki.

Malli alkoi kapinoimaan

Leikitään, että kukaan ei huomaa noita kuihtuneita kukkia

Takin esittelijä tärkeänä

Hillalle ostin Rukan keltaisen uutuustakin monttumestaruuksista, joissa sattui sopivasti olemaan Mustin ja Mirrin kojussa takkeja alehintaan. Takki on hauskannäköinen, joskin huppu nyt on jokseenkin turha kapinen koiran takissa. Suojaa se sentään hiukan niskaa, mutta korkeampi kaulus olisi ajanut saman asian.

Koko: Hillalla 65, Herolla pitäisi olla isompi.  Hillalle 65 on justiinsa passeli (ellei peräti aavistuksen nafti), koko 70 ei luultavasti olisi kovinkaan iso.
Hinta: ovh. n. 49,90

Plussat: Ulkonäkö pirteä, puettavuus hyvä, suojaa mahaa roiskeilta ja pysyy hyvin päällä. Sisäkankaana on verkkokangas, joten hengittää hieman eikä pyöri vallattomasti päällä.

Miinukset: Kangas on ohutta, eli ei kestä repimistä tai retuuttamista. Mahakappaleen tarrakiinnitys ei ole se kaikista toimivin kovassa menossa, mutta remmilenkeillä pysyy hyvin. Huppu on hauska yksityiskohta, mutta käytännön funktiota sillä ei ole.


HURTTA LIFEGUARD

Sivusta

Edestä virityksen kanssa. Kukaan ei taaskaan huomaa tuota kuollutta kukanraatoa, eihän.

Olen jo pitkään hinkunut Hurtan Lifeguard-takkia kuvien perusteella, sillä värit näyttivät herkullisilta, heijastimet pätevilta ja kangas jämäkältä. Todellisuudessa takki on varsin ohutta ja lerppua kangasta, eli kuvista saamani mielikuva jämäkästä ja hieman kovasta kankaasta ei pitänyt paikkaansa. Heijastus ja huomio-ominaisuudet ovat takissa kyllä paikallaan, sitä ei voi kiistää. Kaulakappale suojaa hyvin niskaa ja takki suojaa reidet pitkältä matkalta. Todellisuudessa olen kuitenkin joutunut (anopin avustuksella, itselleni ei ole käsityön lahjoja suotu) fiksailemaan takkia jonkin verran, jotta siitä saatiin toimiva. Kokonaisuudessaan takkia kuvaa yksi sana: pettymys.

Koko: Herolla 70
Hinta: ovh. n. 59.90e

Plussat: Takki suojaa hyvin koiran, sillä kangasta ei ole säästelty ja niin reidet kuin lavatkin ovat suojassa. Heijastimet ja huomioväri pitävät näkyvyydestä huolen. Niska on suojassa kunnon niskakappaleen alla.

Miinukset: Mistähän sitä aloittaisi.. Tarrat. Kuka olettaa, että suuren koiran matkassa pysyy mukana mikään, mikä kiinnitetään vain tarroilla? Lifeguardin takki kiinnitetään edestä vain (!) tarrakiinnityksellä. Asia on ratkaistu meillä niin, että anoppi ompeli rinnan kohdalle joustavasta kankaasta jatkopalan, joten nyt takki on pään yli pujotettavaa mallia. Nyt takki pysyy kiinni ja etuosa joustaa jonkin verran. Mainittakoon myös, että tarrakiinnitteinen etuosa on varsin ahdas näinkin isorintakehäiselle koiralle, joten jousto ja jatkopala olivat tarpeen.
Mahavyön jujusta en ole vieläkään päässyt ihan perille. Mielestäni vanhoissa Hurtan takeissa ja ei storm-malleissa oleva solkikiinnitys on paljon parempi. Tässä siis tarralla kiinnitettävä vyö, joka kuitenkin pysyy kiinni hyvin. Sen kanssa säätäminen on vain hieman hölmöä, eikä ulkonäkökään ole mistään kotoisin (kapea vyö, jossa miten tahansa viriteltynä musta tarraosa jää hieman näkyviin). Vyö ei myöskään ole kiinni takissa, joten se on meinannut useammankin kerran jäädä lojumaan milloin mihinkin.
Jalkalenksuihin jouduin tekemään solmut (tämän osasin itse ;) ), sillä ne roikkuivat aivan valtoimenaan.
Kangas on löysää ja takin yleisilme ei vastaa kuvissa olevaa laadukkaan ja jämäkän oloista takkia.

Kuvatila loppu

Nysse sen teki. Picasa ilmoitti kuvatilan olevan loppu... Nyt pieni mietintätauko, että maksanko 2,49 dollaria kuukaudessa blogin kuvista, vai muuttaako blogi muualle.. Palaamme asiaan..

Siihen asti Hilla, Hero ja Nea toivottavat lämmintä ja rentouttavaa kesää kaikille, palataan pian!

EDIT: Ratkaisu löytynyt, bloggaus jatkukoon ;)