Kun maailmani aukeni

Me asumme ihan oikeasti Maalla: katuvalot(!) päättyvät meidän talomme kohdalle, naapurissa on hevosia, lehmiä ja muuta elävää, metsä on täynnä eläimiä (hirveen, korppeihin, näätään jne olen jo törmännyt) ja tilaa on joka suuntaan. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita sitä, että voisin pitää koiriani irti talon lähistöllä huolettomasti. Talvella irti pitäminen onnistuu hiukan paremmin, mutta näin kesäaikaan se on hyvin hyvin rajoitettua. Asumme "kesämökkitiellä", eli koko lähimaasto on täynnä kesämökkejä, maataloja ja joukkoon mahtuu yksi ratsastuskoulukin kilometrin päässä meistä. Peace and love vaan kaikille, kyllä me tänne mahdutaan joka iikka. Irtipitoa ei kuitenkaan riista-aikana voi harrastaa, koska lähimaastossa kuhisee riistaa, ihmisiä, lehmiä ja hevosia. Riistan perässä koiran juoksevat parhaassa tapauksessa tielle (isommalle tielle 2km)  tai piikkilankojen läpi lehmien sekaan niitä höykyttämään, elleivät rikkoisi itseään jo lankoihin. Ei taitaisi naapuri arvostaa sitä milkshakea, joka sen jälkeen alkaisi.

Olemme siis remmeilleen ja satunnaisesti käyneet muualla autolla juoksentelemassa. Kun maanomistajia ei tunne, ei kuitenkaan uskalla ihan vapaasti liikkua missä huvittaa, ja siispä lenkit ovat olleet aika rajoitettuja ja vapaanolo keskittynyt omaan pihaan. Oma piha on kuitenkin koirien mielestä lähinnä pissalla käyntiä ja auringonottoa varten, joten vapaana reuhaaminen on jäänyt hyvin vähälle. Mikä siinä muuten on, että heti kun lyödään aidat ympärille ja piha on oma, muuttuu se äärettömän epäkiinnostavaksi?

Nyt kuitenkin koirakerholaiskaverini neuvoi meille sellaiset mestat, että oksat pois! On metsää, peltoa, niittyä ja vaikka sun mitä. Koirat saavat juosta niin paljon kuin tassuista pääsee, eikä alueella ole pahemmin mitään varottavaa. Autolla paikalle hurauttaa meiltä kymmenessä minutissa, mikä ei mielestäni ole tästä ilosta paha hinta. Maasto on koirille aivan unelmien täyttymys: tiheää metsää, avaraa metsää, peltoja, aukeita niittyjä ja ojia, joissa plutailla mielensä mukaan. Mikä parasta, hirviä ei pahemmin ole, sillä maanomistaja on nimenomaan toivonut koirien liikkuvan alueella, jotta hirvivahingot pelloilla ja metsissä jäisivät minimiin. Voiko tämä olla tottakaan? Isot ja täydellisyyttä hipovat lenkkimaastot, ei hirviä ja maanomistaja, joka TOIVOO siellä liikkuttavan ja hoitaa metsää niin, että kulkeminen on vaivatonta! Ei ole riemulla rajaa! :)

Ps. Fanny synnyttelee Ursulan luona, joten meillä Heron seurana on varatyttöystävä Dali :) Dali on Ursulan 7-v narttu.