Kun perheessä on kaksi isoa koiraa ja vapaana pitäminen aika rajallista (eli koirat hihnoissa), täytyy vauva saada jotenkin parhaalla mahdollisella tavalla mukaan lenkille - jos sen voi tehdä turvallisesti, aina parempi.
Ostin ensimmäiset lastenvaunut jo ennen lapsen syntymää. Silloin kriteerinä olivat hyvät jouset, reilun kokoiset ilmakumipyörät, keveys ja ketteryys. En halunnut mitään Emmalj...köh köh hyökkäysvaunuja, koska halusin pienemmät ja autoon myös kätevästi menevät pelit. Ensimmäinen hankinta meni minulle hyvin epätyypillisesti aivan nappiin!
Vauvankuljetin numero yksi:
"Se melkein paras, josta ei ehkä olisi kannattanut alunalkujaan luopua..."
Bumbleride Indie 4
Niin pienet! Silti tukevat ja ketterät ja kevyet! Näistä tykkäsin aivan mielettömän paljon. Eturenkaat saa lukittua, jousitus oli tarpeeksi pehmeä meidän huonoille teille, rattaat menivät pieneen tilaan kasattaessa ja ne ketterästä olemuksestaan huolimatta olivat tukevat kulkemaan.
Metsätiet menivät kevyesti ja pehmeästi, eikä satunnaisissa kaupunkiajeluissakaan harmittanut.
Koiranaisen pisteet rattaille 4,5/5
Bumblerideistä riippumattomista syistä iski koiranaiseen jonkinlainen vaunuhulluus ja vaunut piti vaihtaa... Älkää kysykö miksi. En tiedä.
Vauvankuljetin numero kaksi:
"Se ei hyvä, ei yhtään hyvä..."
Emmaljunga Viking
Tässä kohtaa kuvitelkaa millainen ääni lähtee kun paksua koiranaisen kalloa taotaan seinään.. kop, kop, kop...
Ei. Ei ja ei.
Ketteriksi mainostetut "jokapaikanpelit", Emmaljunga Vikingit olivat kyllä pettymys. Jäykähkön oloiset, mutta huterat. Rytyytystä hiekkatiellä.
En pitänyt työntötuntumasta lainkaan ja erityisesti kahden koiran kanssa nämä tuntui menevät mihin sattui.
Koiranaisen pisteet rattaille: 1,5/5
Ja koska nämä ei olleet hyvät, lähtivät ne myyntiin ja uudet tilalle...
Vauvankuljetin numero kolme:
Babyjogger City Elite
"Ne parhaat"
Tässä ne nyt sitten ovat! Ne the vaunut. Ne, jotka eivät enää vaihtoon meiltä lähde.
Kolme pyörää, joista etupyörän saa lukittua tarvittaessa. Isot renkaat, joilla pääsee monessa maastossa. Erittäin hyvä työntötuntuma ja vakaa kulku.
Jousitusta ei kauheasti ole, mutta kulkevat silti todella nätisti melkein missä vain. Erittäin tilava istuinosa ja suojaava kuomu.
Periaatteessa ovat aika saman oloiset ensimmäisten kanssa. Näissä on ehkä hiukan huonompi jousitus, mutta muuten ensimmäisiä laadukkaamman oloiset menopelit.
Koiranaisen pisteet rattaille: 4,5/5
Kantoreppu kunniaan!
Ratas kuin ratas, on kahden koiran kanssa liikkuminen aina jokseenkin työlästä. Kaikista paras kahden koiran kanssa on ehdottomasti rintareppu, joka voi lapsen kasvaessa siirtää selän puolelle. Vapaaksi jää molemmat kädet ja kävelytahtia voi pitää hyvänä, jos vaan oma kunto kestää. Minulla selkä ei kestä kahta reppulenkkiä päivässä, joten toinen tehdään vaunujen kanssa ja toinen repun kanssa.
Meillä kokeiltiin ensin Manduca, josta en itse tykännyt yhtään. Parhaaksi on osoittautunut Baby Björn One.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti