Paisuva mammakoira

Kesäloma, eli kesätyöleiri on taputeltu tältä erää pakettiin. Työleiriin sisältyi talon maalausta ja pihan laittoa, mutta onneksi ensimmäinen lomaviikko vietettiin Ruotsia kierrellen ja ihan oikeasti lomaillen. Hero oli hoidossa kahden rhodeuroksen taloudessa Kausalassa ja Fanny Ursula-kasviksella. Hero ja pojat tulivat toimeen vallan mainiosti, mikä ei ehkä ole ihan täysin tavallista rhodesiankoiraurosten keskuudessa.

Fanny paisuu kuin pullataikina! Tänään on raskauspäivä numero 44, eli loppu alkaa pikkuhiljaa häämöttämään - jännää! Fanny on ollut reipas oma itsensä, mutta lenkeillä se ei enää jaksa painaa menemään entiseen tahtiinsa. Ylämäissä perässä raahustaa hapan kuppikorva, joka ei paljon juoksuaskelia jaksa ottaa. Alamäessä ja tasaisella kuitenki raviaskel on kepeä ja eteenpäin mennään reippaana, ellei ole liian lämmin ilma. Fannyn reippaus laskee lämmön kohotessa hyvin dramaattisesti ja noin 20 astetta alkaa olla se raja, jolloin ulkoiluksi kelpaa ainoastaan pihalla auringossa köllöttely. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Hero täytyy liikuttaa erikseen. Paksu-Bertan seuraherrana oleminen ei ihan riitä 4v täyttävälle energiapakkaukselle, joten Fannyn lenkkien lisäksi olen tehnyt Heron kanssa joko pitkän lenkin tai pyörä-vetolenkin päivittäin.

Tässä päivä 36

Päivä 42

Kaikki (tai ainakin melkein kaikki) kyselevät, että tuleeko meille Fannyn pentu. Ihmetys on suuri, kun vastaus on kieltävä. Osa jopa ihmettelee, että enkö halua Fannyn pentua Fannysta johtuvasta syystä. Asiahan on niin, että minä kyllä haluan Fannyn pennun, mutta en kykene sitä ottamaan. Minulla on kaksi nuorta, energistä ja suurta koiraa, jotka ovat vielä ominaisuuksiltaa täysin erilaiset: Fannyn kanssa voin käydä näyttelyissä (menestyksellä) niin paljon kuin haluan, kisata maastojuoksussa ja harrastaa jälkeä. Hero taas toimii rallytokossa ja tokossa paremmin, jäljestää ja näyttelyssäkin voi piipahtaa jos haluaa kokeilla onneaan ;) Voin siis touhuta juuri niissä lajeissa kun haluan, niin paljon kuin haluan. Minulla ei ole aikaa, energiaa eikä motivaatiota enää kolmanteen rhodeen. Asumme myös äärettömän riistarikkaalla alueella, joten kiinnipitoaikana lenkit pääasiassa toteutetaan remmissä ja riehut omalla aidatulla pihalla. Nytkin aamun koomaisen lenkin keskeyttää usein rusakot pellon laidassa, joten en halua edes kuvitella millaista kyytiä saisin KOLMELTA vasikan kokoiselta koiralta. Kahdenkin kanssa on aika jumppa. Puhumattakaan siitä, että viime viikolla törmäsimme metsässä hirveen.

Jos pystyisin ottamaan kolmannen rhodesiankoiran, ottaisin ehdottomasti Fannyn pennun. Ehdottomasti.

Vaan kun en voi.