Kun emäntä itseään niskasta kiinni otti

Toko... Toko, toko ja vielä kerran: Toko. Hillan kanssa treenit on jäänyt vähemmälle Heron takia + sen vuoksi, että Heron tultua Hillalla oli pitkään sellainen vaihe, että se ei suostunut minun kanssani minkäänlaiseen yhtestyöhön. Mitä lie järkytystä uudesta pennusta tai loukkaantumista hieman vähentyneestä huomiosta se olikaan, oli treenaaminen likimain mahdotonta.
Heron kanssa treenit sammui murkkuikään, kun koira ihmetteli kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja korvat olivat lähinnä koristeena treeneissä. Kaikki takkusi ja koiran into oli ihan muissa aisoissa, joten jonkinlaista intoa ja mielenkiintoa vaaliaksemme pidettiin treenit ihan minimissä ja lyhyinä. Kuinka ollakkaan on tähän hyvin vähäiseen treenaukseen salavihkaa jumiuduttu, mutta nyt se loppui.

Puolustuksekseni on sanottava, että verijälkeä ollaan kyllä puuhasteltu, ja tokoiltukkin noin kerran viikossa. Mutta Hilla on valovuosien päässä siitä koirasta, jonka kanssa oli realistista ajatella menevänsä BH-kokeeseen ja ALO kisoihin tänä kesänä, eikä Heron tilanne ole niinkään hyvä, sillä se ei ole vielä harjoitellut edes kaikkia ALO luokan liikkeitä. Lähinnä tähän asti treenailu on ollut pientä "sitä sun tätä" tokoilua, mutta nyt tähän touhuun on saatava jotain järjestelmällisyyttä. Eli eikun treeniohjelmaa laatimaan!

Heron kanssa kaikki on melkeinpä aloitettava alusta, sillä liikkeet tehdään vähän sinneppäin. Into ja korvatkin ovat pikkuhiljaa palautumassa, joten voin alkaa vaatimaankin siltä jo jonkinlaista suoritusta pelkän hupitokoilun sijaan. Ja sitten se Hilla... Hillan kanssa on nyt taas kahlattava kaikki ALO:n liikkeet muistin virkistykseksi läpi, ja palautettava treeniaikataulu.. Voikun joku tulisi piiskan kanssa vahtimaan meidän treenejä, ja piiska viuhataisi aina kun emäntä meinaisi jäädä sohvalle.. ;)

Parin viikon päästä meillä alkaakin Rallytokokurssi, josta saadaan hyvä startti! Mahtavaa! Ohjattua treeniä säännöllisesti, joka osaltaan pakottaa tekemään läksyt välipäivinä.

Ja kevyempiin aiheisiin. Oltiin eilen Heron kanssa Untulassa rannalla leikkimässä ja uimassa. Otettiin pieniä tokoiluja riehumisen lomassa. Hilla jäi kotiin näistä kemuista, koska se ei oikein kestä minkäänlaista sopimatonta käytöstä (lue: minun ja Heron leikkiminen), vaan ilopoliisina tulee ja keskeyttää tällaisen häiritsevän käytöksen hyvin pian. Rannalla oli muutama muukin koira kauempana meistä, ja sydämeni suli pienelle varmaankin 9-10 viikkoiselle sakemanninpennulle, joka reippaana häntä pystyssä hyppeli aaltoihin..

Rantajellona

Kuka sanoi, ettei rhodet tykkää vedestä? Häh?

Hilla, kuvassa seisoo hassusti ja näyttää takakorkealta..

Mitähän tässäkin tapahtuu..

Pentu mikä pentu =)

Ei pahat lenkkimaastot