maanantai 27. kesäkuuta 2011

Tappava kaulapanta

Kuka voi sanoa koiriensa yrittäneen joukkoitsemurhaa kaulapannan avulla? Minä ikäväkseni voin.
Taas muistui hyvin kirkkaana mieleen se, miksei meillä koirat ikinä kuuna päivänä jää pannat kaulassa yksin kotiin.

Imuroin kaikessa rauhassa keittiötä, kun olohuoneesta alkaa kantautua voimistuvaa kiljuntaa. Ryntään paikalle ja nään koirat päät yhdessä, toinen örisee ja toinen kiljuu ja menään seinästä seinään. Ensimmäinen ajatus oli tappelu, vaikka eivät ne koskaan olekkaan mistään varsin riidelleetkään. Ryntäsin tämän kieppuvan koirakimpun pääpuoleen, ja tilanne selvisi: Herolla on tapana nujuuttaa Hillaa pannasta leikkiessä, ja tällä kertaa olikin käynyt köpelösti. Heron alahampaat olivat luiskahtaneet pannasta läpi, ja jumissa oli ja pysyi. Kaiken huipuksi Hilla kuristui paraikaa pannan ollessa kireällä, ja molemmat kiskoivat omaan suuntaansa päästäkseen vapaaksi.

Ryntäsin väliin, ja ensimmäisenä yritin saada kaulapantaa auki soljesta. Ei toivoakaan, koska panta oli niin kireällä, ettei sitä saanut löysytettyä avaamista varten. Yritin saada koiria lähemmäs, jotta panta olisi löystynyt edes hieman, mutta molemmat paniikissa kiskoivat omiin suuntiinsa -toinen kiljuen kivusta ja toinen tukehtumisen partaalla köhien.. Viimeisenä yrityksenä yritin saada Heron suuta auki kunnolla, jotta olisin saanut taivutettua päätä ja leukaa niin, että panta olisi päässyt hampaiden yli pois ja koira vapaaksi. Tämä ei (yllätys) toiminut, ja kaiken lisäksi viilsin itselleni peukaloon Heron hampaasta komean haavan..

Lopulta Hero jotenkin sai riuhtaistua onneksi itsensä irti. Hilla kakoi aikansa ja Hero ihmetteli kuola suupielistä valuen juuri tapahtunutta tilannetta. Lyhyt tarkistus molempien terveydentilasta osoitti, että vammoilta onneksi vältyttiin -kaikki paitsi verta valuva emäntä.

Oppisikohan Hero viimeinkin, että Hillan pannasta ei saa roikkua?

4 kommenttia:

  1. Aika karua kyllä, vaikka mikä lohdullisinta, yleensä pahiten noissa vastaavanlaisissa tilanteissa kärsii se väliin menevä ihminen - ainakin siis fyysisestä kärsimyksestä kun puhutaan.:> Ei meilläkään kyllä koiruus sisällä panta päällä hengaile, kun ei ole mikään pakko kuitenkaan ja tosiaan onpahan yksi huoli vähemmän, vaikka kaikkea muuta voi toki aina sattua.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, aina minä olen se joka on mustelmilla, haavoilla ja ruhjeilla ;)

    VastaaPoista
  3. Hui! Tuollaisten tilanteiden takia otan itse aina (puolikuristavan) pannan pois kun lähdetään kavereita moikkaamaan, kotona meillä ei pidetä pantaa edes koskaan päällä.

    VastaaPoista
  4. Meilläkin todella harvoin on pannat päässä edes kotona, mutta oltiin just lähdössä lenkille, ja ajattelin äkkiä imuroida ennen lähtöä.. Virhe. No, tästä viisastuneena koira ja emäntä :)

    VastaaPoista