Verta, hikeä ja yksi tuholaiskoira

No huhhhuh hellettä tosiaan. Alkaa mietintämyssyn vanne kiristää jo päätä, kun luonto pistää kaikin keinoin vastaan koirien ulkoiluttamisen näkökannalta. Aamulla on melkeinpä ainoa hetki, kun koirat voivat suhteellisen siedettävissä oloissa ulkoilla, mutta emäntä tekee hiljaista kuolemaa jos pitää vielä aikaisemmin nousta kuin se normaali 5:40. Päivällä on liian kuuma ja illalla liikaa hyttysiä. Iltaisin näky on jotakuinkin seuraava: Kädessäsi on naru, joka menee epämääräiseen harmaaseen vellovaan pilveen. Missä koira? 

Asia on ratkaistu aamuisella metsälenkillä, päiväisellä uinnilla+rantariehunnalla ja illalla pienellä kävelyllä tai metsälenkillä. Luulin tämän olevan ihan ok näin koettelevissa sääolosuhteissa, mutta Hero onkin hiukan eri mieltä ilmeisesti...  Eilen nimittäin tullessamme iltamenosta kotiin (Hero huom. oli jo ollut ennen menoa uimassa ja riehumassa), oli pikku huligaani syönyt (kyllä, syönyt) tiensä läpi puisen koiraveräjän. I-ha-naa. Tuhoja ei ollut, mutta puusälää sitäkin enemmän... Eikun iltamyöhällä vielä akkukoneen kanssa kyllästettyä paksu lautaa porttiin ruuvaamaan. Kiitos Hero tästä(kin).

En muuten maininnutkaan viime viikon ryhmänäyttelystä Akaalla Toijalassa. Arvostelu löytyy "Näyttelyt"- välilehdeltä. Tuomarina oli Tiina Illukka, ja hänellä oli harjoitustuomari kaverina. Kivasti tulivat Heron takaa suoraan häntään kiinni tervehtimättä koiraa, mutta onneksi Hero ei pahemmin hätkähtänyt. Tuloksena siis ERI1, mutta eipä muuta sijoitusta. Onnea sijoittuneille!

Toissapäivänä vietettiin illalla tunnin verran Lammilla hiekkarannalla Carman ja Caritan kanssa. Pojat möyrivät ja polskivat järvessä minkä ehtivät, kun taas Hilla tyytyi pieneen varpaiden kasteluun ja kauempaa tilanteen tarkkailuun. Hillankin maha on nyt kunnossa pöpön jälkeen (en näköjään ole siitäkään kirjoittanut). Hillalla siis oli n.1,5 viikkoa jatkunut täysin vesiripuli, johon eläinlääkäri useista soitoista huolimatta ei ottanut kantaa. Ei kuulemma tarvitse tulla, eikä antibiottia anneta, koska koira on pirteä ja syö hyvin. Hillan pidin paastolla +  riisikalkkuna ruoalla + Inupekt Forte-kuurilla + elektrolyyttiä sai veteen - ei apua, paheni vain. Vihdoin toinen eläinlääkäri suostui antamaan antibiottikuurin, ja siitä se paraneminen alkoi. Muutama päivä, ja koiran maha oli taas kunnossa.. Mikä lie pöpö.

Juhannuksen jälkeen mennään ohjatusti kokeilemaan verijälkeä (eli siis mejää). Tein Herolle tässä männäpäivänä harjoituksen ja mielenkiinnon vuoksi verijäljen, jonka päässä odotti verellä vihmottu naudanlihakasa (kuulostaapa brutaalilta). Kun Hero pääsi alkuun, meni koko jälki hienosti! Innolla odotamme ohjattua lajin pariin opastusta!

Siellä se maailman noloin uimari taas pärskii

Hilla turvallisen kaukana vedestä..

Pojat puhuu vakavia

Hilla rantautuu varpaidenuittoreissulta

"Hyi märkä koira, älä tule yhtään lähemmäs!"