Kun Ursula toi Fannyn meille, ei Fannyn vielä sillä reissulla pitänyt jäädä meille. Asia oli vasta mietintäasteella, mitään ei oltu vielä sen enempää puhuttu tai sovittu. Tarkoitus oli jutella ja miettiä, syödä lettuja ja katsoa tulevatko koirat toimeen keskenään. Lettuja syötiin, puhuttiinkin me kyllä, mutta Fanny oli se yllättäjä tässä yhtälössä: Se oli ensihetkistä lähtien kuin kotonaan.
Jonkun mielestä Fanny varmasti tuli liian pian Numan poismenon jälkeen. Suoraan sanottuna se ei minua kiinnosta, ajatelkoot mitä ajattelevat. Tärkeintä on nyt se, että minä, Ursula, Fanny ja Hero ollaan kaikki tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Itkin kuin hullu, kun jouduin luopumaan pienestä Numastani: itkin illan, itkin yön ja itkin aamunkin. Suremisen puutteesta ei voi minua syyttää, eikä kasvattajaakaan, molemmat ulisimme kuin heikkomieliset. Tuleen on kuitenkin turha jäädä makaamaan, eikä asia suremalla muutu sen paremmaksi.
Nyt meillä on siis Fanny, eli vajaa kaksivuotias Kizimbi Ukamilifu. Fanny on upea pakkaus: kaunis, leikkisä, iloinen ja järkevä nuori koira. Häntä heiluu, elämä on kivaa ja ruoka on hyvää. Mikäs sen mukavampaa :) Fanny on myös suuri: Hero näyttää aika kääpiöltä tämän ladyn rinnalla! Fanny ei tullut korvaamaan Numaa, se tuli tuomaan uutta iloa ja touhua meidän menetyksiä kärsineelle perheellemme. Ja sitä se tuokin, mitä suurimmissa määrin!
Palatakseni Fannyn jäämiseen meille: Fanny oli siis kuin kotonaan. Haisteli paikat, moikkasi Heron ja meni sohvalle nukkumaan. Se oli rento, iloinen ja ...kuin kotonaan. Niinpä se jäikin meille sillä samalla reissulla ja laumaan kuului taas kaksi koiraa.
Fannyssä on jotakin aivan valtavan tuttua. Jos Fannystä tuntuu että se on kotonaan, niin tuntuu kyllä meistäkin.
Tervetuloa kotiin.
Oikein huisin paljon parempaa jatkoa Heron ja Fannyn kanssa <3!
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaOsanottoni pikkuisen menetyksestä <3
VastaaPoistaMutta samalla haluan toivottaa ihanaa aikaa kasvaneen laumanne parissa! Itse tiedät parhaiten, mikä teidän laumalle sopii ja mitä teette, ei se kuulu kellekkään muulle. Olen seurannut blogiasi jo pitkään ja nyt ekaa kertaan päätin kommentoida. Ihana lukea teidän koirien elämästä ja tapahtumista, sekä arjen iloista ja suruista. Surulliset tapahtumat koskettavat yllättävän voimakkaasti lukijallekin ja ainakin minä olen enemmän kuin kerran tirauttanut itkut blogiasi lukien. Nyt toivotaan, että teillä olisi edessä vain niitä iloisia asioita :) Kaikkea hyvää teidän laumalle!
T:Emilia
Kiitos osanotoista ja viestistäsi! Ihanaa, että meidän kanssa myötäelää teitä lukijoita myös ruudun toisella puolella <3
PoistaOlen blogiasi seurannut jo pari vuotta, mutten muistaakseni koskaan ole kommentoinut.
VastaaPoistaTodella surullista, että teidän perheessä on käynyt noin huono tuuri ja olette menettäneet lyhyen ajan sisällä kaksi koiraa. Toivon todella että tästä alkaa parempi aika teidän elämässä ja saatte nauttia pitkään Heron ja Fannyn seurasta!
Kiitos ihanasta viestistäsi :)
PoistaMinusta on ihanaa että olet onnellinen. Kukaan ei voi sanella sinun ratkaisujasi ja valintojasi. Kaikella on vain aikansa ja paikkansa ja ehkä enkeli lähetti sinulle Fannyn tuomaan teille kaikkea hyvää ♥ Ihania asioita tapahtuu suurenkin surun keskellä.
VastaaPoistaAnteeksi pitkä viive vastaamisessa, tämä on jotenkin jäänyt huomiotta! Iso kiitos sanoistasi <3
Poista